Kategoria: yleinen

Unelmilla on tapana toteutua ja vain isot unelmat toteutuvat isosti. Omani on viimeisen lähes kymmenen vuoden ajan ollut muutto Helsinkiin. Jo vuosia olen ajatellut, että ehkä kahden vuoden päästä. Nuo kaksi venyivät lopulta kahdeksaksi. Mutta kylläpä kannatti odottaa! Vihdoin toukokuun lopulla tapahtuneen muuton seurauksena olen viettänyt Elämäni kesää isolla E:llä. Löysin täydellisen asunnon ja olen saanut paljon uusia ihania ihmisiä elämääni. Enkä ole kieltänyt itseltäni mitään, vaan nauttinut täysin siemauksin kaikista urbaanin kaupunkielämän herkuista.

Pandemian seurauksena repsahtaneet epäterveelliset elintavat on nyt kuitenkin aika laittaa jälleen ojennukseen. Päätin jo alkukesästä, että syksyni alkaa elokuun puolivälissä, jolloin minulla on yhdeksän kuukautta aikaa valmistautua toivottavasti vihdoin ensi keväänä järjestettävään Helsinki City Marathoniin. Koska lenkkeilyni on viettänyt jyrkkään alamäkeen jo parin vuoden ajan, on jälleen kerran aika aloittaa alusta.

Minimalistin juoksuohjelma

Ystävän vinkistä törmäsin Porin kaupungin liikuntatoimen upean minimalistiseen juoksuohjelmaan, joka sopii ihan jokaiselle kokemuksesta ja kunnosta riippumatta. Ohjelman avulla ihan kuka tahansa voi aloittaa juoksuharrastuksen sopivan pienin askelin. Kuuden viikon kuluttua pystyy juoksemaan 6 kilometriä ja yhdentoista viikon jälkeen jo täydet 10 km.

Kun tämä ohjelma on suoritettu, siirryn jo usein ennenkin käyttämääni hyväksihavaittuun Juoksufoorumin Puolimaraton läpi -ohjelmaan. Ja kun siitä on selvitty, on tietysti vuorossa Maraton läpi. Mitään aikatavoitteita en tässä vaiheessa aseta, vaan tärkeintä on saada juoksu jälleen kulkemaan ja lenkkeilystä olennainen osa arkea. Tämä on onnistunut ennenkin, joten minulla on vahva luotto siihen, että homma saadaan tälläkin kertaa maaliin.

Sober curious eli alkoholiminimalismi

Säännöllisen liikuntaharrastuksen loppuvastustajaksi on muodostunut rakkauteni hyviin juomiin ja taipumukseni syödä liikaa epäterveellistä ruokaa. Usein nämä kaksi myös kulkevat käsi kädessä. Niinpä päätin minimalisoida ainakin seuraavan yhdeksän kuukauden ajaksi alkoholin käyttöni lähes kokonaan. Absolutistiksi en ole ryhtymässä, koska siihen minulla ei ole tarvetta, mutta vähennän alkoholinkulutukseni minimiin.

Tätäkin olen kokeillut aiemmin ja todennut vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin ennenkin. Iän myötä olen huomannut, että runsaan alkoholin käytöstä maksettava hinta ylipainona, huonoina yöunina ja alakulona on koventunut. Alkoholittomuus ja siitä seuraava darrattomuus säästävät myös paljon aikaa ja rahaa, jota käytän mieluummin kaikenlaisiin muihin kokemuksiin ja elämyksiin joita rakastamani urbaani kaupunkielämä tarjoaa.

Lähden edelleen mieluusti äfterwörkille tai Helsingin yöhön riekkumaan rajoitusten hellittäessä, mutta valitsen juomani onnekseni koko ajan lisääntyvästä alkoholittomien vaihtoehtojen valikoimasta. Tänään auringon laskiessa korkkaan viimeisen minipalismi-olueni ja nautin sunnuntaijazzista. Kippis!

Joululoma on jälleen nautiskeltu ja huomenna on aika palata arkeen. Lomarytmi on päässyt kääntymään melko iltapainotteiseksi, mutta eiköhän jet lagistä taas muutamassa päivässä selvitä. Yleensä loman viimeinen yö on aina hieman katkonainen, vaikkei töihin paluussa mitään ihmeellistä olekaan. Tarkoitukseni oli mennä jo eilen ajoissa unille, mutta en sitten malttanut kuitenkaan, vaan tuli vielä yökyöpelöityä. Heräsin kuitenkin kohtuullisen ajoissa aamulla, joten eiköhän se uni maistu tänään.

Parasta mitä korona- ja etätyövuosi toivat omaan elämääni, ovat paremmat yöunet ja totaalinen torkuttamisen lopettaminen aamuisin. Aiemmin minulla on ollut tapana painaa torkku-nappia ainakin pari kertaa joka aamu, ja niinpä olenkin ollut kroonisesti vartin myöhässä aamuistani jo monta vuotta. Kesän jäljiltä päätin jälleen kerran ryhdistäytyä aamuheräämisten kanssa, mutta koska pelkkä tahdonvoima ei riitä mihinkään, päätin etsiä parempia keinoja.

Epätoivoiset ajat, epätoivoiset keinot?

Niin kauan kuin olen käyttänyt herätyskellona puhelinta, jossa on ollut mahdollisuus torkuttaa, olen torkuttanut. Ostin ensimmäisen nokialaiseni vuonna 1999, joten yli 20 vuotta olen kiusannut itseäni lähes joka aamu. Välillä on ollut parempia kausia, mutta olen palannut vanhoihin tapoihin poikkeuksetta. Koska ongelma on lopulta yksinkertainen, niin on sen ratkaisukin. Tarvitsin herätyksen, jota ei voi torkuttaa!

Ilmeisesti jo jonkin aikaa älypuhelimissa on ollut mahdollisuus ottaa torkkuominaisuus pois käytöstä, mutta se ei minulle ainakaan riittänyt. Aamu-unisena ihmisenä onnistuin puolinukuksissakin käyttämään sen verran luovuutta, että suljin herätyksen ja asetin uuden 10 minuutin päähän. Tarvitsin järeämpiä aseita.

Tajusin, että ainut tapa päästä herätyksen soidessa oikeasti ylös, on viedä puhelin illalla toiseen huoneeseen, josta se aamulla herättää mahdollisimman isolla mekkalalla. Mutta tämäkään ei riittänyt. Pehmeä peitto ja lämmin sänky olivat liian kutsuvia edelleen, vaikka sieltä oli jo kerran päässyt kömpimään pois. Alkoi tuntua toivottomalta.

Kovaääninen herätyskello olisi varmasti ollut kaikkein yksinkertaisin ratkaisu, mutta lapsuusmuistot rämisevästä wanhan ajan vekkarista olivat liian traumaattisia. En halunnut pompata sängystä ylös kauhun vallassa. Olin vuosien ajan harkinnut myös kirkasvalolampun kokeilemista. Josko siitä löytyisi apu ja virkistys aamuihin. En kuitenkaan halunnut ostaa erillistä lamppua pelkästään tähän tarkoitukseen.

Miten torkuttamisesta pääsee irti?

Päätin siirtyä valaistuksessakin nykyaikaan ja hankin kaikkiin valaisimiini Philips Hue -älylamput. Ne ovat wifin kautta yhdistettynä ohjausyksikköön, jonka avulla valoja voi säätää ja ajastaa haluamallaan tavalla. Syksyn alkaessa hämärtää säädin kaikki asuntoni valot kirkastumaan aamuisin mahdollisimman kylmäsävyisinä pikkuhiljaa viidessätoista minuutissa. Syttyminen alkaa viisi minuuttia ennen varsinaista herätystä ja useimmiten heräänkin pelkkään valoon, ennen kuin Apple Watch ranteessani alkaa edes värisemään. Enkä tarvitse herätykseen siis enää ollenkaan ääntä tai puhelinta! Valon asteittainen lisääntyminen onnistuu ilmeisesti huijaamaan elimistöäni virkistymään, vaikka ulkona onkin vielä säkkipimeää.

Illalla valot myös himmenevät automaattisesti hyvissä ajoin ennen kuin on aika siirtyä unten maille. Kello muistuttaa vielä varttia ennen nukkumaanmenoa, että on aika rauhoittua ja viedä puhelin työhuoneeseen lataukseen. Useimmiten pyrin kuitenkin lopettamaan ruutujen tuijottelun jo vähän aiemmin, ja tarttumaan vaikka kirjaan mieluummin.

Olen myös mitannut unen kestoa ja laatua kellolla koko vuoden ajan. Tuloksena on tietysti vain karkea arvio, mutta kyllä se suuntaa antaa. Olen joutunut hyväksymään, että jos haluan olla unessa vähintään 7,5 tuntia yössä, täytyy minun olla sängyssä silmät kiinni yli kahdeksan tuntia. Sen verran yöllä tulee kuitenkin heräiltyä kylkeä kääntämään tai käymään vessassa. Olen onneksi aina ollut nopea nukahtamaan uudelleen, joten heräilyt eivät sinänsä haittaa. Aivan viimeisinä viikkoina ennen joulua pääsin jopa lähemmäs 8 tunnin unia. Tähän haluan palata mahdollisimman pian myös loman jälkeen.

Viime syksystä alkaen olen ollut joka aamu tasan kahdeksalta läppäri auki firman Slackissä toivottamassa hyvää huomenta. Yhden kerran taisin unohtaa ja pari kertaa olin muutaman minuutin myöhässä. Joka tapauksessa huomattava parannus aiempaan!

Onko sinulla vinkkejä parempiin yöuniin? Miten olet selvinnyt torkutuksen vaaroista?

Vuoden vaihteessa on tyypillisesti hyvä hetkeksi pysähtyä reflektoimaan mennyttä ja visioimaan tulevaa. Kulunut vuosi on ollut varmasti kaikille monella tapaa yllättävä ja odottamaton, mutta nyt se on ainakin ohi. Omalta osaltani olen haasteista huolimatta erittäin tyytyväinen vuosikymmenen alkuun. Olen saanut tehdä töitä, kirjoittaa ja rakastaa. Ihmiset ympärilläni ovat pysyneet terveinä ja voittaneet monenlaisia esteitä. Kirjani tuli valmiiksi aikataulussa ja sen vastaanotto on ollut mitä mainioin. Odotan innolla ensi vuoden mukanaan tuomia haasteita.

Normaalisti asettaisin itselleni tässä kohtaa tavoitteita eri elämän osa-alueille. Terveellisempiä elämäntapoja, uusia kohtaamisia ja ihmissuhteita, tuottavaa tekemistä sekä aikaansaamista. Mutta tällä kertaa ajattelin vain pysähtyä ihmettelemään. Olen kiitollinen kaikesta tähänastisesta ja uskon tulevaisuuden olevan jälleen entistäkin jännittävämpi. En kuitenkaan aio ensi vuonna pyrkiä yhtään minnekään. Paitsi olemaan tässä ja läsnä. En aseta yhtäkään tavoitetta tulevalle vuodelle. En tee minkäänlaisia lupauksia itselle tai toisille.

Tavoite ei vie eteenpäin, tavat ratkaisevat

Suuret suunnitelmat saattavat olla innostavia ja parhaimmillaan ohjaavat tekemistä oikeaan suuntaan, mutta jäävät valitettavan usein vain täyttymättömäksi unelmiksi. Kuten Aristoteles sanoi: ”Olemme sitä, mitä toistuvasti teemme. Erinomaisuus ei siis ole teko, vaan tapa.” Aion siis edelleen noudattaa hyväksi havaittuja tapoja, kuten päivittäinen lenkkeily ja kahdeksan tunnin yöunet, mutta en jonkin tavoitteen saavuttamiseksi, vaan voidakseni paremmin joka päivä.

Saattaa olla, että tuleva vuosi tekee pitkäaikaisesta unelmastani vihdoin totta, mutta asiassa on vielä monta muuttujaa. En pyri tavoittelemaan muutosta väkisin, mutta annan sen mielelläni tapahtua. Toivotan jokaiselle ystävälle ja lukijalle entistäkin parempaa uutta vuotta sekä rohkeutta pysähtyä. Tässä on hyvä. Tästä menemme eteenpäin. Rakkautta 🖤