Et tarvitse enempää

Nykyisenlainen länsimainen yhteiskuntajärjestyksemme perustuu jatkuvan kasvun ideologiaan. Hyvinvointiyhteiskunta nojaa talouskasvuun, jota ilman koko kapitalistinen järjestelmä romahtaa. Ihmisen onnellisuuden oletetaan myös lisääntyvän rajatta tulotason kasvaessa. Vaikka jokainen tietää, että elatuksen murheiden poistuessa tilalle tulee ripakopallinen muita ongelmia. Ahdistuksen määrä on vakio. On tietysti parempi potea toisen asteen valintahalvausta rajattoman Wolt-valikoiman äärellä, kuin kärsiä oikeasti nälkää.

On hämmentävää, miten näppärästi niukkuudesta käsin operoimaan tottunut ihmiskunta on voinutkin viimeisen parin sadan vuoden aikana unohtaa, että lähes loputtomiksi mielletyillä resursseilla on kuitenkin rajansa. Ja että lähestymme tuota raja-arvoa alati kiihtyvällä vauhdilla. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että jos jatkuvasti kuluttaa yli puolet enemmän kuin mihin on varaa, seuraa siitä väistämättä ikävyyksiä ennemmin tai myöhemmin. Silti kuulemme edelleen jatkuvasti talouskasvua tarjottavan lähes ainoaksi ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin.

Kansantalouden tai EU-alueen talouden sijaan meidän olisi kuitenkin syytä vaihtaa näkökulma planeetantalouteen. Meidän on ihmiskuntana välttämätöntä löytää muita keinoja hyvinvoinnin kasvattamiseen ja sen tasaisempaan jakoon, kuin nykyinen luonnonvarojen ylikulutukseen perustuva ja eriarvoisuutta lisäävä malli. Kuten Leedsin yliopiston muutaman vuoden takainen tutkimus osoitti, ei yksikään maa maailmassa ole vielä onnistunut saavuttamaan hyvinvointia ekologisesti kestävästi. Siksi tarvitaankin esimerkiksi donitsitalouden kaltaisia malleja, joiden avulla voidaan löytää ratkaisuja siihen, miten kaikkien ihmisten inhimilliset perustarpeet voitaisiin tyydyttää, pysymällä kuitenkin planetaarisen kantokyvyn rajoissa.

Ja mitä ne tarpeet sitten ovat? On itsestään selvää, että ihmisillä joka puolella palloa on yhtäläinen oikeus haaveilla hyvinvointivaltiosta ja yltäkylläisyydestä, jollaisesta me olemme jo pitkään saaneet nauttia. Yhtä selvää on, että tämän maapallon resursseilla se ei ole mitenkään mahdollista. On lapsellista ja tuhoon tuomittua kuvitella, että voisimme pitää nykyisen kaltaisen asetelman pystyssä enää pitkään, vaikka rakentaisimme kuinka vahvoja henkisiä tai fyysisiä muureja ympärillemme. Jokaisen onkin siis varmasti syytä harkita, kannattaako alkaa tosissaan treenaamaan teräsmiesmatkalle, opetella istuttamaan nauriita ja sytyttämään nuotio märillä puilla, harjoitella lähitaistelulajeja tai ampumista. Vai ehkä sittenkin kasvattaa empatiakykyä, lähimmäisistä välittämistä, harjoitella yltiöpäisestä kuluttamisesta luopumista ja omastaan jakamista?

Äärimmilleen polarisoitunut me vastaan muut -asetelma ruokkii kyllä loputonta oikeassa olemisen tarvettamme ja joukkoon kuulumisen tunnetta, mutta yhtäkään globaalia ongelmaa sen avulla ei ratkaista. Loppu viimein kaipaamme ihmisapinoina kuitenkin ennen kaikkea tunnetta siitä, että kelpaamme ja tulemme hyväksytyiksi omina itsenämme. Tarvitsemme lämpöä ja läheisyyttä, emme ulkoista validaatiota sen perusteella mitä ostamme tai omistamme. Vieläkö meistä olisi laumaeläimen lähimmäisyyteen kaiken individualistisen eristäytyneisyyden jälkeen?

Published
Categorized as yleinen

minimalismi-retriitti

Tervetuloa mukaan seuraavaan minimalismi-retriittiin etänä Google Meetin kautta 15.-16.1.2022!

Ohjelmassa alustuksia ja keskustelua minimalismin eri puolilta sekä käytännöllisiä vinkkejä ja tehtäviä. Aiheina mm. olennaiseen keskittyminen, turhasta luopuminen, omien kulutustottumusten muuttaminen, digimalismi sekä minimalismi elämänhallinnassa. Sopii niin asiasta vasta kiinnostuneille kuin jo vuosia luostarissa eläneille askeetikoillekin.

Palautetta osallistujilta:

”Kiva keskustella muiden samanhenkisten kanssa.”

”Ajatuksia herättävä kokonaisuus! Suosittelen!”

”Oli mahtavaa huomata, kuinka eri tavoin minimalismia voi toteuttaa elämässä.”

”Samanhenkiset ihmiset koolla itselle tärkeän aiheen parissa, suosittelen lämpimästi.”

”Retriitti antoi paljon uusia oivalluksia ja työkaluja, joita voi hyödyntää kaikilla elämänaloilla!!!”

  • Molempien päivien ohjelma klo 10-15, illaksi kotitehtäviä ja pohdittavaa
  • Hinta 100 €
  • Saat tarkemman ohjelman sekä laskun sähköpostilla

Ilmoittautuminen on sitova!

ILMOITTAUDU HETI

Published
Categorized as yleinen

Arki ja maanantai

Unelmilla on tapana toteutua ja vain isot unelmat toteutuvat isosti. Omani on viimeisen lähes kymmenen vuoden ajan ollut muutto Helsinkiin. Jo vuosia olen ajatellut, että ehkä kahden vuoden päästä. Nuo kaksi venyivät lopulta kahdeksaksi. Mutta kylläpä kannatti odottaa! Vihdoin toukokuun lopulla tapahtuneen muuton seurauksena olen viettänyt Elämäni kesää isolla E:llä. Löysin täydellisen asunnon ja olen saanut paljon uusia ihania ihmisiä elämääni. Enkä ole kieltänyt itseltäni mitään, vaan nauttinut täysin siemauksin kaikista urbaanin kaupunkielämän herkuista.

Pandemian seurauksena repsahtaneet epäterveelliset elintavat on nyt kuitenkin aika laittaa jälleen ojennukseen. Päätin jo alkukesästä, että syksyni alkaa elokuun puolivälissä, jolloin minulla on yhdeksän kuukautta aikaa valmistautua toivottavasti vihdoin ensi keväänä järjestettävään Helsinki City Marathoniin. Koska lenkkeilyni on viettänyt jyrkkään alamäkeen jo parin vuoden ajan, on jälleen kerran aika aloittaa alusta.

Minimalistin juoksuohjelma

Ystävän vinkistä törmäsin Porin kaupungin liikuntatoimen upean minimalistiseen juoksuohjelmaan, joka sopii ihan jokaiselle kokemuksesta ja kunnosta riippumatta. Ohjelman avulla ihan kuka tahansa voi aloittaa juoksuharrastuksen sopivan pienin askelin. Kuuden viikon kuluttua pystyy juoksemaan 6 kilometriä ja yhdentoista viikon jälkeen jo täydet 10 km.

Kun tämä ohjelma on suoritettu, siirryn jo usein ennenkin käyttämääni hyväksihavaittuun Juoksufoorumin Puolimaraton läpi -ohjelmaan. Ja kun siitä on selvitty, on tietysti vuorossa Maraton läpi. Mitään aikatavoitteita en tässä vaiheessa aseta, vaan tärkeintä on saada juoksu jälleen kulkemaan ja lenkkeilystä olennainen osa arkea. Tämä on onnistunut ennenkin, joten minulla on vahva luotto siihen, että homma saadaan tälläkin kertaa maaliin.

Sober curious eli alkoholiminimalismi

Säännöllisen liikuntaharrastuksen loppuvastustajaksi on muodostunut rakkauteni hyviin juomiin ja taipumukseni syödä liikaa epäterveellistä ruokaa. Usein nämä kaksi myös kulkevat käsi kädessä. Niinpä päätin minimalisoida ainakin seuraavan yhdeksän kuukauden ajaksi alkoholin käyttöni lähes kokonaan. Absolutistiksi en ole ryhtymässä, koska siihen minulla ei ole tarvetta, mutta vähennän alkoholinkulutukseni minimiin.

Tätäkin olen kokeillut aiemmin ja todennut vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin ennenkin. Iän myötä olen huomannut, että runsaan alkoholin käytöstä maksettava hinta ylipainona, huonoina yöunina ja alakulona on koventunut. Alkoholittomuus ja siitä seuraava darrattomuus säästävät myös paljon aikaa ja rahaa, jota käytän mieluummin kaikenlaisiin muihin kokemuksiin ja elämyksiin joita rakastamani urbaani kaupunkielämä tarjoaa.

Lähden edelleen mieluusti äfterwörkille tai Helsingin yöhön riekkumaan rajoitusten hellittäessä, mutta valitsen juomani onnekseni koko ajan lisääntyvästä alkoholittomien vaihtoehtojen valikoimasta. Tänään auringon laskiessa korkkaan viimeisen minipalismi-olueni ja nautin sunnuntaijazzista. Kippis!

Published
Categorized as yleinen