Minulle tuli tänään mittariin neljäkymmentä kaksi vuotta. Kilometrejä alkaa olla sen verran takana, että tästä eteenpäin voin hyvällä omallatunnolla kutsua itseäni keskiäkäiseksi. Viimeiset seitsemän vuotta ovat olleet elämäni hienointa aikaa, eikä niitä edeltävissäkään ollut mitään vikaa. Koin jo 35- vuotiaana saaneeni elämässä oikeastaan kaiken, mistä nuorena olin osannut haaveilla. Eikä minulla ollut tarvetta ottaa mistään uusinta kierrosta. Päätin jatkossa vain nauttia elämästä ja katsoa mitä se eteen tuo.
Kun pakolliset setämiesmuuvit, BMW:n omistaminen, benji-hyppy, nuori tyttöystävä, palkkaluokan tuplaaminen, riittävä määrä biletystä ja rattijuopumus, oli takana, valitsin minimalismin elämäntyyliksi, jota haluan jatkossa noudattaa. En siksi, että kokisin viehätystä asketismiin, vaan siksi, että haluan käyttää loppuelämäni asioihin, jotka ovat oikeasti minulle tärkeitä. Tämän vuoksi pyrin raivaamaan elämästäni kaiken turhan pois olennaisen tieltä.
Ihmiskunta on miettinyt tarkoitustaan aina ammoisista ajoista lähtien, ja vuosituhansien ajan tuota tarvetta täyttämään on keksity mitä monimutkaisimpia kertomuksia ja eriskummallisimpia koodistoja, joista moni onkin valinnut itselleen ulkoa annetun agendan, jota voi sitten vaihtelevalla menestyksellä pyrkiä toteuttamaan loppuelämänsä ajan. Nykyaikana suuri osa maapallon tallaajista on jo vapautunut tällaisista kosmisista käsikirjoituksista ja koska mitään absoluuttista tarkoitusta ei ole, saa jokainen etsiä merkitystä elämään sisältään.
Moni pyrkii elämässään onnellisuuteen, mutta se on sikäli huono tavoite, että se syntyy oikeastaan aina jonkin muun asian sivutuotteena. Pelkkää onnellisuutta tavoittelemalla harvoin tulee onnelliseksi. Merkityksellisyyden kokeminen onkin huomattavasti parempi tavoite ja sitä voi kokea joka päivä tekemällä niitä asioita, jotka itselle ovat tärkeitä ja omien arvojen mukaisia.
Filosofi Frank Martela avaa helppolukuisessa Elämän tarkoitus -kirjassaan hienosti, miten yleispätevät periaatteet lopulta ohjaavat merkityksen etsintäämme, täysin riippumatta kansalaisuudesta, asemasta, uskonnollisesta vakaumuksesta tai sen puutteesta. Jokainen ihminen kaipaa ja kokee merkityksellisyyttä läheisissä ihmissuhteissa, auttaessaan muita, ollessaan autonominen eli tehdessään itse valitsemiaan asioita ja kehittyessään jossakin taidossa aina erinomaisuuteen asti. Näihin neljään asiaan aion itsekin jatkossa keskittyä entistä enemmän.
Douglas Adamsin klassikkoteoksessa Linnunradan käsikirja liftareille universumin toisiksi fiksuin supertietokone Syvä Miete saa tehtäväkseen selvittää elämän ja kaiken tarkoituksen. Reilut seitsemän miljoonaa vuotta raksutettuaan se sylkee vastauksen, joka on ”42”.
Tänään on se päivä. Juhlin lasten tekemällä mutakakulla ja korkkaamalla ensimmäisen oman pullon Kyrö Distilleryn maailman parasta ruisviskiä. Näissä riittää minulle merkityksiä tänään. Tulevaisuudessa haaveilen maratoneista, hyvästä kahvista, kirjoista ja Kalliosta.
minimalismi 