Jokaisella meillä on oman taustan ja valintojen seurauksena aina mukana oman historian palasia, jotka kannamme kaikkialle halusimme tai emme. Nämä menneet kokemukset värittävät näkemyksiämme ja vaikuttavat kaikkiin kohtaamisiin ja erilaisiin ihmissuhteisiin. Jos repussamme on paljon menneisyyden taakkoja ja käsittelemättömiä asioita, eivät ne häviä sieltä minnekään maisemaa tai läheisiä ihmisiä vaihtamalla. Joillakin keinoilla niitä tulee käsitellä ja työstää. Usein paras apu omien kolhujen kohtaamiseen on rakastava ihmissuhde. Ainakin mikäli siinä vallitsee sellainen ilmapiiri, jossa kumpikin uskaltaa olla oma itsensä ja haluaa kohdata myös toisen sellaisenaan. Niin kliseistä kuin se onkin, monesti yksinkertaisesti puhuminen auttaa lähes kaikkiin vaivoihin.
Minulla oli töissä tällä viikolla erittäin antoisa kehityskeskustelu oman päällikön kanssa. On ollut hauska kuluneen puolentoista vuoden aikana oppia yhdessä toimintatapoja ja sellainen kommunikointityyli, joka toimii meille kummallekin. Harvoin olen työsuhteessa kokenut vastaavaa molemminpuolista luottamusta ja avoimuutta kuin nykyisen esimieheni kanssa. Tällaisessa ilmastossa on myös leppoisaa ja rakentavaa saada ja antaa palautetta avoimesti. Mietin keskustelun jälkeen, että vastaavanlaisia kehityspalavereita olisi varmasti hyvä käydä säännöllisesti myös muissa ihmissuhteissa. Varsinkin parisuhteissa arki on usein sen verran täynnä menemistä ja tekemistä, että pysähtymiselle jää liian harvoin aikaa tai energiaa. Silloin tällöin on kuitenkin hyvä varata yhteistä aikaa itselle ja toiselle ihan vain mahdollisten suhteen tunneilmastonmuutosten toteamiselle ja tarvittaessa haitallisten päästövähennystavoitteiden sopimiselle. Tämä tietysti kannattaa tehdä mahdollisimman rakkaudellisessa ja rakentavassa Kioton hengessä.
Olen myös itse viimeisen reilun puolen vuoden ajan käynyt eri elämänalueilla kehityskeskusteluita itseni kanssa. On terveellistä välillä pohtia, kuinka minä itse olen kehittynyt tai polkenut paikallani psyykkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti esimerkiksi viimeisen vuoden tai jo useamman ajan. Ja vaikka en ole mikään saavutusorientoitunut ihminen, huomaan saaneeni uutta näkökulmaa ja potkua omaan elämään erilaisten unelmien ja tavoitteiden kautta. Kesällä lukkoon lyöty päätös Helsinkiin muuttamisesta on vaikuttanut esimerkiksi työssä onnistumiseen ja henkiseen hyvinvointiin monin tavoin. Samoin haave maratonin juoksemisesta saa minut (yleensä) vetämään lenkkarit jalkaan vähän huonommallakin säällä. Ja avoimuus erilaisten ihmisten ja tilanteiden kohtaamiseen kaikki peliin -hengessä, on tuonut minulle monenlaisia uusia sosiaalisia suhteita, joissa uskallan olla oma itseni ja voin hyvin.
Omissa kehityskeskusteluissani olen usein miettinyt, että mitä haluan lisää omassa elämässäni ja toisaalta mitä vähentää. Minulle tärkeä kysymys on myös aina ollut se, että mistä voisin tai haluaisin luopua kokonaan. Tälläkin hetkellä haluan lisätä kirjoittamista ja lukemista, vähentää netflixiä sekä shoppailua ja toisaalta pohdin voisinko luopua kokonaan tarpeettoman yökyöpelöinnin ja aamutorkuttamisen myrkyllisestä kombinaatiosta. Tällaisten keskusteluiden seurauksena olen tehnyt välillä pieniä muutoksia ja toisinaan näyttäviäkin peliliikkeitä omissa valinnoissani. Tottakai olen yleensä myös punninnut mahdollisia vaihtoehtoja keskustelemalla itselleni tärkeiden ihmisten kanssa, koska monesti minulle selviää omatkin ajatukset parhaiten silloin, kun puhun niistä jollekin toiselle. Järkevien lauseiden muodostaminen saa usein myös ajatukset paremmin järjestykseen.
Kun käy tällaisen lempeän kehityskeskustelun säännöllisesti itsensä kanssa, on myös valmiimpi kohtaamaan toisen ihmisen sellaisena kuin hän on.
Oo se ku oot, varo mitä lupaat
Mä otan perheautollisen paskaa mukaan–Paperi T
minimalismi 