Minimalisti omistaa 500 tavaraa

Vaikka minimalismissa ei ole niinkään kyse tavaroista tai varsinkaan niiden määrästä, on yleisin kohtaamani kysymys silti ollut ”no mitä sulla sitten on?”. Olin listannut kaikki omistamani asiat ensimmäisen kerran marraskuussa 2017, enkä ollut pystynyt antamaan kysymykseen sen jälkeen täysin tarkkaa vastausta. Podin välillä myös huijarisyndroomaa, koska olin tehnyt jonkin verran uusia hankintoja. Oli siis korkea aika suorittaa tarkistuslaskenta. Syksyllä 2019 sain tulokseksi 585 tavaraa, joka oli 13 enemmän kuin kaksi vuotta aiemmin (572).

Jatkossa pidän omaissuuslistani ajan tasalla Byebye-appin avulla. Voit lisätä minut kaveriksi siellä. Listan löydät myös täältä. Lisään kuvia ja yksityiskohtaisempaa tietoa sitä mukaa kuin ehdin. Jatkossa lasken uusien hankintojen osalta myös käyttökertoja.

Tällä hetkellä omistan 497 asiaa. (Päivitetty 10.1.2022)

Edelleen muistutan, että minimalismi ei ole kilpailua siitä, kuinka monta tavaraa kukin omistaa, tai kenellä on vähiten omaisuutta. Olennaista on se, ettei nurkissa pyöri mitään tarpeetonta, joka veisi turhaa huomiota tai estäisi keskittymästä siihen, mikä itse kullekin on tärkeää. Tämä minimalisti sattuu omistamaan tällä hetkellä alle 500 asiaa, mihin oli henkilökohtaisena tavoitteenani päästä vuoden 2020 aikana.

Olen laskenut parilliset asiat yhtenä esim. sukat ja kengät. Vakiona mukana tulleet laturit olen sisällyttänyt laitteisiin kuuluviksi. Pinoittain laskin mm. pelikortit, lasten värikynät sekä varaparistot, ruuvit ja nippusiteet.

40 comments

  1. Mukava lukea prosessistasi. Omasta listastani on tuotemerkit hiljalleen kadonneet. Ei niillä enää ole merkitystä, kunhan asiansa ajavat. Huomasin kesällä, että on olemassa täysin turhia tavaroita joista en silti ole valmis luopumaan, ainakaan vielä. Toisessa pinossa on tavarat joita tiedän tarvitsevani esim. ensi kesänä, kun saatan kämpän remontin loppuun ja sen jälkeen tiedän niistä luopuvani. Loppu jäljelle jääneistä on tavaraa johon en jaksa enää kiinnittää huomiota, ei tavara kiinnosta enää niin paljon. Minimoin mielummin itseäni ja tottumuksiani. Onko sinulla tuon painon lisäksi tullut vastaavia itseen liittyviä minimointi tarpeita? Vai viittaatko juuri tähän huojarisyndrooma kirjoituksessasi? Miten jaksoit vääntää läpi sen viimeisen vaiheen tavaroiden kanssa, kun niitä ei ole enää paljoa, mutta edelleen on liikaa?

    1. Minulla ei enää ihan täysi turhia tavaroita ole, mutta vielä muutamia sellaisia, joista varmasti tulevan vuoden aikana tulen luopumaan. Huijarisyndrooma on liittynyt minulla siihen, että olen tehnyt joitakin uusia hankintoja ja muuttanut isompaan asuntoon, ja ajatellut, etten siksi olisi enää ”oikea” minimalisti. Mä tein isoimman väännön aluksi, sen jälkeen luopuminen viimeisistä satunnaisista turhakkeista on ollut helppoa.

  2. Sulla on kiva ja inspiroiva blogi. Mielenkiintoinen prosessi. Jäin miettimään, miksi olet listannut tuotemerkit. Pidän laadukkaasta tavarasta, mutta nyt nelikymppisenä huomaan päässeeni yli tuotemerkkien tärkeydestä. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten sinä koet asian.

    Itse en ole laskenut enkä laske tavaroiden määrää. Sitä on riittämiin viiden hengen ja yhden lemmikin perheessä! Mutta kuitenkin tarpeeksi vähän siihen nähden, että asumme toistaiseksi alle 65-neliöisessä kolmiossa, omasta vapaasta tahdostamme. Huomaan, että lapset alkavat kaivata enemmän omaa tilaa, joten suurempi koti on etsinnässä. Itse viihtyisin vallan hyvin pienessä ja minusta on siistiä, että olen saanut arjen pyörimään moitteetta karsimalla ja suunnittelemalla toiminnot viimeisen päälle sujuviksi :)

    1. Kiitos! Minulle tuotteiden merkit ovat sikäli tärkeitä, että pyrin mahdollisuuksien mukaan ostamaan hyvin tehtyä ja laadukasta tavaraa, ja jos löydän tuotemerkin, jossa nämä asiat toteutuu, kerron sen mielelläni muillekin. Vaatteissa olen hieman luisunut takaisin H&M:ään, koska esim. kalliimmat merkkifarkut ovat osoittautuneet yhtä kestämättömiksi.

      Itse pärjäisin myös hyvin huomattavasti nykyistä pienemmässä asunnossa, mutta lasten vuoksi päädyin tilavampaan ratkaisuun.

    1. Yksi on ystäväni esikoisromaani Nopeasti piirretyt pilvet. Kaksi muuta lahjaksi saatu James Joycen Dublinilaisia ja Brooklynilaisesta antikvariaatista matkalukemiseksi ostettu Henry Millerin Tropic on Capricorn. Nämä jälkimmäiset päätynevät antikvariaattiin kunhan tulevat joskus luetuksi loppuun.

  3. Listaan pitäisi kuulua myös palvelut joita käyttää, esim. Spotify, Facebook, jne. Nehän ovat myös tuotteita, mutta aineettomia. Entisenä kemiläisenä pitkäaikaistyöttömänä voisin sanoa, että se oli minimimalismia. Tämähän on yltäkylläistä elämään johon kuuluvat viimeisimmät vimpaimet, palvelut ja laitteet.

    Jään miettimään, mitä on minimalismi ja miten se määritellään. Onko se juuri tätä?

    1. Minimalismia on määritelty monesti tässäkin blogissa ja useimmiten se määritellään niin, että on karsittu elämästä kaikki itselle tarpeeton ja ylimääräinen niin, että voi keskittyä siihen on mikä on tärkeää ja olennaista. Minimalismin ja kemiläisen pitkäaikaistyöttömyyden ero on siinä, että minimalismi on itse valittua, tietoisempaa kuluttamista, ei niinkään olosuhteiden pakosta johtuvaa asketismia.

  4. Mielenkiintoinen lista. Heräsi kysymyksiä. Miksi työpöytiä on monta, oletan että sähköpöytä on työpöytä? Mitä ovat 4 pesuainetta siivoukseen? Onko pyykinpesussa huuhteluaine välttämätön?

    Itselläni on ihan liikaa siivoukseen liittyviä purnukoita ja päätin etten enää osta uusia kun vanhat loppuu. Olen tällä hetkellä päässyt tulokseen että tarvitsen oikeasti vain mäntysuovan, no ehkä kloriitti ja WC-pytyn pesuaine jää myös ostoslistalle. Keittiöstä ”varastan” siivoukseen fairyn, soodaa ja sitruunaa.

    1. Toinen työpöytä on ”olohuoneessa”, siinä lähinnä viihdekeskuksena, koska pöydälle ei mahdu juuri muuta kuin tietokone ja kaiuttimet. Asuin aiemmin vielä pienemmässä yksiössä ja tämä oli silloin ainut. Kun lasten toiveesta muutin isompaan kaksioon tarvittiin heille oma pöytä läksyjen tekoa ja piirtelyä/askartelua varten. Samaan aikaan aloin myös tehdä etätöitä kotoa useampana päivänä viikossa, joten päädyimme sähköpöytään, joka on oman työergonomiani kannalta ylhäällä ja lasten touhutessa laskettavissa alas.

      Pärjäisin vähemmillä pesuaineilla, mutta näitä on vanhastaan jäljellä ja olen pyrkinyt käyttämään loppuun. Huuhteluainetta käytän vähän. Aiemmin kokeilin myös etikkaa, mutta palasin takaisin.

  5. Kiinnostaisi kuulla, millaisia arkirutiineja tavaroiden määrä sinulle tuottaa, ts. esimerkiksi pesetkö pyykkiä säännöllisesti viiden päivän välein tms? Pyrin itsekin optimoimaan arkeani niin paljon kuin mahdollista, ja huomaan tällaisen minimalismin ruokkivan itsessäni yksinkertaisesti arjen sujuvuuden ajatusta ylipäänsä. Itselläni esimerkiksi aamutoimet sujuvat keittiössä vaikka silmät kiinni, sillä tarvitsemani tavarat ovat aina tarkalleen omilla paikoillaan. Vastaavasti jos kumppani on joskus siirtänyt jotain niistä epähuomiossa, huomaan oman aamuflowni keskeytyvän hieman kun pitää alkaa etsiä, vaikka kysessä olisikin yhden kaapinoven aukaisu.

    1. Arkirutiinit ovat todellakin erittäin sujuvia, kun kaikella on oma paikkansa. Pyykkiä pesen useammin, koska omistan vain yhdet lenkkivaatteet, ja käyn lenkillä muutaman kerran viikossa.

  6. Kommentoin tähän lähinnä YLEn juttua.

    Kuulostaa siltä, että entinen perhemies on päässyt toteuttamaan unelmansa. :)
    Kukapa ei lapsiperheen tavarapaljoudessa kaipailisi käytännöllisyyden perään. Muistoissa voivat myös olla omat (kultaantuneet) opiskelu/poikamiesajat, jolloin yleensä on tavanomaista, että tavaraa on aika vähän.

    En oikein ymmärrä tätä minimalismin nostamista joksikin hienoksi aatteeksi. Aika paljon sinulla tuntuu kaikkea olevan. Itselleni ei noussut mieleen kysymys, että ”mitä tavaraa sulla sitten on”, vaan ”mitä tavaraa sulla nyt ei (muka) ole”.

  7. Luin että olet päivittämässä paistinpannua. Voin suositella Japanilaista Kyoceran keraamista pannua. Vuoden päivittäisen käytön jälkeen sen voisi aivan hyvin laittaa takaisin kaupan hyllylle, siinä ei yksinkertaisesti ole mitään käytön jälkiä. Tärkeää on käyttää pelkästään puulastaa, ohut tiikkipuusta on paras, myöskin lähes ikuinen. En tiedä myydäänkö mahdollisesti Suomessa ko. tuotteita. Myös muita hyviä keraamisia varmasti löytyy. Pannun hinta on n. 100 euroa.

    1. Minulla on nyt ollut yli 3 vuotta käytössä Hackmannin keraaminen paistinpannu, joka toimi täydellisesti ensimmäiset pari vuotta, mutta johon nykyään tarttuu aivan kaikki. Seuraava hankinta tulee olemaan hiiliteräspannu.

  8. Toinen mielipide koskien paistinpannuja: etsimme joitakin vuosia sitten hyvää keraamista paistinpannua. Luin vertailuja ja kokemuksia netistä, jonka perusteella ostin hyväksi kehutun pannun 50-100 euron hintaluokassa, muistaakseni Tefal-merkkinen, joka kuitenkin osoittautuin sudeksi. Kaikki ruoka tarttui siihen kuin tauti. Huomattavaksi paremmaksi pannuksi osoittautui Ikean teräspannu, jolla hintaa oli 20 euroa. Sen koommin ei ole ollut tarvetta päivittää kalliimpaan. Halvallakin voi siis saada joskus hyvää.

    1. Joo hinta ei aina ole laadun tae. Minulla on tosiaan ollut Hackmannin 100€ keraaminen pannu käytössä nyt monta vuotta ja pitkään se toimikint tosi hyvin. Seuraava hankinta tulee olemaan hiiliteräspannu.

  9. Onko sinulla yhtaan valokuva albumia , muistoesineita, tauluja tai ryijyja, poytaliinoja?

    1. Koneella on tallessa joku 50k valokuvaa, lasten ostama pehmopingviini ja vinyyli-LP-taulut listassa mainitaankin.

  10. Hei! Onhan sulla sammutuspeite? Ainut mikä nyt äkkiseltään näyttäis uupuvan. Mukavaa syksyä! 🍁

  11. Fiskarsin paistinpannut parhaita ja jos haluaa vain yhden kestävän pitkäikäisen pannun, niin vanhaa kunnon valurautaa ei voita mikään. Sen pinnan, kun kunnolla rasvapolttaa ja öljyää säännöllisesti pysyy se vuosikymmeniä hyvänä.

    1. Mulla on ollut nimenomaan Hackman (eli nykyään Fiskars) All Steel keraaminen pannu yli neljä vuotta. Pari vuotta pinnoite kesti hyvin, mutta nykyään siihen tarttuu kaikki. Seuraava paistinpannu tulee olemaan hiiliterästä.

  12. Tämä oli todella mielenkiintoinen kirjoitus. Koen itsekin olevani jonkinlainen minimalisti, ja oli mielenkiintoista todeta, kuinka erilaisista tavaroista omaisuutemme koostuu.

    Minulla on vain neljät kengät puutarhakengät mukaan lukien. Vaatteita on myös paljon, paljon vähemmän. Esimerkiksi, lenkkeilen 7-10 kertaa viikossa, mutta käytän koticollareita ja tuulitakkia. En omista erillisiä lenkkeilyvaatteita. Samat vaatteet käyvät myös joogaan, pihatöihin ja vaellukselle.

    Elektroniikkaa kotonamme ei ole ollenkaan. Luen noin 60 kirjaa vuodessa, mutta en omista tietokonetta, televisiota, padia, stereoita tai muita kodin elekroniikkalaitteita. Meillä ei ole myöskään pesuaineita yleispesuun, vaikka olenkin siivoushullun maineessa. Käytän H2O:ta. Konetiskitabletit ja wc-ankkaa löytyy.

    Mutta en pärjäisi syksyllä ilman haravaa, pensasleikkuria ja oksasaksia. Talvella en selviäisi ilman lumikolaa ja lumilapiota. Työskentelen piutarhassamme joka päivä, joten puutarhanskat, – lapiot ja – sakset ovat todella tärkeitä.

    Lisäksi pojalla on koulua ja harrastuksia varten pyörä+kypärä, skuutti+kypärä, luistimet+kypärä, sukset, sählymailat+pallot, jääkiekkomailat+pallot, sulkapallomailat+pallot jne. Varastossa on lisäksi miehen vaemlustavarat rinkkoineen ja trangioineen sekä perheen matkalaukut ja joulukuusi.

    Ja koska meillä on aina joku projekti tai remontti käynnissä, on meillä useampi työkalulaatikko, iskuporakone, akkuporakone sekä käsityökaluja.

    Meillä on siis hurjasti tavaraa muut-osiossa, mutta meillä on jopa tekstiilejä vähemmän kuin sinulla. Hygieniatuotteita ja astioita meillä on suurinpiirtein sama määrä.

    Minusta on psykologisesti äärimmäisen kiehtovaa, kuinka erilaiset tavarat ovat ihmisille niitä ”välttämättömiä”. Sinä et tarvitse haravaa, mutta minä en tee mitään elektoniikalla tai merkkikengillä. Ihmisten erilaisuus on hyvällä tavalla niin huikeaa!

    1. Joo olennaisintahan on nimenomaan, että saatavilla on ne tavarat ja asiat, jotka itselle ovat oikeasti tärkeitä ja tarpeellisia.

  13. Missä ovat lasten tavarat? Eikö kotisi olekaan lastesi koti? Lakanat, urheilu-ja harrastusvälineet, lelut, kirjat…. Onko ne sijoitettu lasten äidin kotiin?

    1. Lapset on jo (esi)teinejä, joten heillä ei ole enää juurikaan leluja. Vähän pelejä ja tietty lakanat löytyy. Sekä jonkin verran vaatteita minun luona kaapissa, mutta niitä en lakse omaksi omaisuudekseni, kun ovat heidän. Lasten pääasiallinen koti on tietenkin äitinsä luona, joten siksi täällä vain kevyempi viikonloppuvarustus.

  14. Moi

    Kätevä blogi, kiitos siitä.

    On ”helpompaa” olla minimalisti, koska lapset ovat pääsääntöisesti äidillään tavaroineen.
    Astioiden määrä hyvä, samoin ihanat tyhjät hyllyt.
    Tätä tavoitetta kohti olen kulkemassa. Itsellä lapset aikuisia ja olen huomannut (osin) olevani heidän tavaroidensa varasto. Mutta homma muuttumassa, saavat ottaa mieleisensä. Loput roskiin tai kiertoon.
    Näillä mennään. Ei ehkä ihan huippu minimalismiin, mutta vähempään materiaan kuitenkin.

    1. Kiitos!

      Joo näinhän se on. Jos lapset asuisivat kanssani koko ajan, olisi tavaraa väistämättä vähän enemmän. Vanhemmalla ei ole onneksi velvollisuutta varastoida aikuisen lapsen jäämistöä😅

  15. Älyttömän inspiroivaa! Juuri tälläiseen aikaan tämä aihe sopii kuin nenä ihmisen päähän. Itse olen jo jonkin aikaa pohtinut elämääni liittyviä välttämättömyyksiä ja tärkeitä asioita. Nautin paljon siisteydestä, järjestyksestä ja laadukkaista asioista. Tavaroiden ostamista olen vähentänyt jo jonkin aikaa, koska rahanmenon lisäksi koin, että jatkuva uusien tavaroiden hankkiminen on erittäin stressaavaa ja lisäksi vie aikaa muilta kivoilta asioilta elämässä.

    Blogistasi innostuneena aion ottaa nyt työn alle jo olemassa olevien tavaroiden karsimisen. Turhuuksia kun on kertynyt kaappeihin liiaksi. Onneksi mieheni kanssa jaamme 40 neliöisen asunnon, joten hamstraamisen mahdollisuus on sitäkin myötä pienempi.
    Kiitos hyvästä blogista ja teksteistä. Ja tsemppiä tähän poikkeuksellisen erikoiseen aikaan jota tällä hetkellä eletään :)

  16. Olipa ajatuksia herättävä kirjoitus. Itsekin tykkään minimalismi-periaatteesta, mutta noin matalaan lukumäärään en pääse millään. Monipuolinen ulkoilu- ja liikuntaharrastaminen Suomen säävaihteluissa vaatii aikapaljon tavaraa. Mikä on kyllä valitettavaa ja jopa stressaavaa. Murtomaahiihto, maastopyöräily ja retkeily kaikkina vuodenaikoina on kova haaste minimalistille. Onneksi laadukkaita teknisiä vaatteita voi käyttää aika paljon ristiin, mutta kyllä sitä tavaraa silti vaan kertyy. Kypäriä, monoja, makuupusseja yms.

    Mutta kuten sanoit, lukumäärä ei ole tärkeintä vaan tarpeettoman tavaran minimointi. Mutta ei sekään helppoa ole.

  17. Onko pelkkä tatami (2kpl) siis lattialla ja futon + patjansuojus niiden päällä?

Vastaa käyttäjälle Alpo Koskiniva Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s