Viime vuosi oli oikeastaan elämäni paras lähes kaikilla mittareilla mitattuna. Voin fyysisesti ja henkisesti paremmin kuin koskaan enkä keksi juuri mitään, mitä haluaisin välttämättä muuttaa. Miten tuollaisen vuoden jälkeen pistetään enää paremmaksi? Monien tavoin olen aina pitänyt vuodenvaihdetta hyvänä hetkenä pysähtyä ja pohtia mennyttä sekä suunnitella tulevaa. Poikkeuksetta joka vuosi olen aloittanut jonkinlaisella vähennyslaskulla. Täytyisi vähentää sokeria, rasvaa, alkoholia, netflixiä yms. Tällä kertaa päätin valita päinvastaisen lähestymistavan. Päätin lisätä hyviä asioita niin paljon kuin paikat kestää! Uskon, että näin onnistun puolivahingossa myös vähentämään sellaista, mikä ei tuota hyvinvointia ja onnellisuutta.
Erityisen tyytyväinen olen viime vuonna uudelleen löydettyyn juoksuinnostukseeni. Aloitin käytännössä lähes nollasta nousemalla sohvan pohjalta aprillipäivänä. Fiksuinta oli liittyä mukaan juoksukouluun, josta sain todella paljon järkevää valmennusta ja hyvää fiilistä omaan lenkkeilyyni. Sen seurauksena juoksin puolimaratonin syyskuun alussa omaan ennätysaikaani 1:49.29. Tavoitteena oli alittaa kaksi tuntia, mutta juoksu sujui odotuksiakin paremmin. Juoksukilometrejä kertyi kuukautta kohti satakunta. Tänä vuonna aion juosta enemmän ja pidempään. Suurimpana tavoitteena on selvitä hengissä Helsinki City Maratonista 12.8. Tämä vaatii noin 40 km juoksua viikossa ja uskon vahvasti onnistuvani.
Juoksemisen lisäksi innostuin ihan vuoden viime metreillä jälleen myös lukemisesta. Viime vuonna luin yhteensä hädin tuskin 10 kirjaa, mutta tänä vuonna pyrin lukemaan vähintään yhden viikossa eli noin 50 kirjaa vuodessa. Haluan myös kirjoittaa enemmän, niin tätä blogia kuin omaksi iloksi satunnaisia päiväkirjamerkintöjä ja jopa runoja. Blogia luettiin viime vuonna reilut 11.000 kertaa, eniten tietysti hupaisaa seuranhakuilmoitustani. Pyrin tänä vuonna rikkomaan 20k sivunäytön rajan. Minussa on aina myös elänyt unelma kirjan kirjoittamisesta. Olen saanut jo ensimmäiset sivut ulos koneistostani, toivottavasti tänä vuonna paljon enemmänkin.
Suurin ilon aihe vuonna 2016 oli monet uudet ja vanhat ihmissuhteet. Sain tutustua todella moneen uuteen ihanaan ihmiseen sekä hengata myös monen vanhan ystävän kanssa pitkästä aikaa. Iso osa kohtaamisista tapahtui tai ainakin alkoi sosiaalisen median välityksellä, mutta ilahduttavan monia ihmisiä onnistuin tapaamaan myös ihan livenä. Jokainen kohtaaminen on jäänyt mieleen todella positiivisena ja vaikka osa niistä on ollut hyvinkin ohimeneviä, kaikilla on ollut iso merkitys minulle. Nyt minulla on vain teitä kaikkia ikävä, joten tänä vuonna haluan kohdata ihmisiä entistäkin enemmän!
Edellä mainittujen lisäksi haluan tieteellisen tutkimuksen valossa lisätä elämääni myötätuntoa ja armollisuutta itseäni ja toisia kohtaan, kiitollisuutta, leikkiä, hengittämistä sekä enemmän hetkiä, jolloin en tee yksinkertaisesti mitään. Näillä eväillä uskon tästä vuodesta tulevan vielä edellistäkin paremman. Ja vietän mielelläni siitä monia hetkiä juuri sinun kanssa! 🖤
Tänään aiotaan elää, tänään aiotaan niin
Vain olla ja elää, me tänään aiotaan niin–Tuure Kilpeläinen
🎶 Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani: Tänään aiotaan elää
minimalismi 
4 comments