#kunnonkoti

Kun muutin uuteen asuntoon huhtikuun alussa, päätin vihdoinkin toteuttaa kauan haaveilemaani minimalistista lähestymistapaa kodin hankintojen ja sisustamisen osalta. Avioeron jälkeinen vuokralla asuminen kalustetussa omakotitalossa oli mahdollistanut omien huonekalujen hankkimisen lykkäämisen aina tähän saakka. Lähtöajatuksena sisustukselle oli, että ”mitään ei osteta ennen kuin on pakko”. Pari ensimmäistä viikkoa meni ilman tuoleja, jolloin söin aamupalan seisten ja iltapalan istuen patjalla, joka toimitti sekä sängyn että sohvan virkaa olohuoneessa. Onneksi sain pian pari tuolia ja pienen pöydän, niin syömisosasto helpottui kummasti.

Ensimmäinen puolipakollinen hankinta oli sänky. Tilasin Futonnetistä kauniin matalan japanilaistyylisen sängynrungon, jonka luvattu kolmen viikon toimitusaika tosin venähti kuudeksi. Hyvin pärjäsin kaksi kuukautta ilmankin, joten sänkyä ei voi luokitella edes välttämättömyydeksi. Mutta kaunis se on.

Kun patja muutti sänkyyn ja makuuhuoneeseen, oli olohuoneeseen hankittava sohva. Se oli pakollista myös siksi, että joka toinen viikonloppu luonani asuvat lapset saavat nukkumapaikan. Sopiva vuodesohva löytyi onneksi nopeasti, edullisesti ja kahden päivän toimitusajalla paikallisesta Sotkasta.

Keittiö pääsi vihdoin oikeuksiinsa, kun ostin edellisestä elämästä takaisin vanhan ruokapöydän ja kuusi tuolia. Ne sopivat tänne itseasiassa paremmin kuin yhteenkään aikaisempaan asuntoonsa. Niiden myötä myös lapset pääsivät viimein #superisin luo viikonlopuksi, kun kaikki mahtuvat saman pöydän ääreen syömään.

Satunnainen suurempi asukasmäärä pakottaa nyt myös hankkimaan vähän enemmän astioita. Tästä ja koko sisustamisesta ylipäätään innostuneena laitoinkin sitten perjantaina Ikealle vetämään suunnitelmia isomman tilauksen, joka sisältää myös miehekkäästi verhoja ja viinilaseja.