blogi

Olen tehnyt kesäloman aikana muutaman reissun kotimaassa ja tietenkin pyrkinyt mahdollisimman vähiin matkatavaroihin, jotta matkailu olisi mutkatonta ja kantamukset kevyitä. Mukanani on ollut siksi vain keväällä hankkimani Kånken Mini -reppu, johon mahtuu kaikki mitä oikeasti tarvitsen. Lähes viikon mittaisesta Helsinki-Lahti-Tampere -kierroksesta selvisin vaihtovaatteiden osalta kolmella t-paidalla ja alusvaatteilla. Jalassa minulla oli farkut, joiden lahkeita saa kuumina päivinä käännettyä muutaman kierroksen. Päällä farkkupaita ja mukana takki. Vaatteiden lisäksi repussa oli iPad ja pesutarvikkeet. Majoituin reissussa ystävien luona, joten pyyhettä en pakannut mukaan.

Suurin haaste ja harminaiheuttaja matkassani olivat hiukset ja niiden laittaminen. (Tiedän, ahdistuksen määrä on vakio ja elämäni ongelmat pieniä!) Olen nimittäin melko fanaattinen kampaukseni suhteen ja sen hyvyydellä on suora korrelaatio mielialaani. Viime vuosina olen tottunut käyttämään päivittäin hiustenkuivaajaa enkä enää osaa säätää tukkaani kuosiin ilman sitä. Kaikissa yöpaikoissani ei ollut kuitenkaan kuivaajaa käytettävissä, joten osa reissupäivistäni meni bad hair dayn merkeissä. Minua ärsytti se, että hiukset eivät olleet hyvin. Ja ehkä vielä enemmän minua ärsytti se, että se ärsytti. Harkitsin hetken jopa kokoontaitettavan matkahiustenkuivaajan hankkimista. Koska en kuitenkaan halunnut ostaa mitään lisää, piti ongelmaan löytyä toisenlainen ratkaisu.

Minulla oli parin edellisen vuoden ajan vuosijäsenyys M Room -parturiin ja kävinkin melkein kerran viikossa siistityttämässä kampauksen kuntoon. Keväisen elämänmuutoksen ja minimalismin tavoittelun myötä lopetin myös jäsenyyden ja ajattelin harventaa parturikäyntini yhteen kertaan kuukaudessa. Silti vuositasolla hiustenleikkauksiin kuluisi melkein neljäsataa euroa rahaa. Päätin ratkaista molemmat ongelmat samalla kertaa ja luopua hiuksista lähes kokonaan. Useamman kuukauden ajan olin oikeastaan jo salaa flirttaillut ajatuksen kanssa, mutta en ollut kuitenkaan ollut vielä valmis hiuksettomuuteen. Hassua, miten naurettavan kiintynyt sitä voi olla omaan turhamaisuuteensa. Ryhdistäydyin ja otin viimein kylpyhuoneen kaapista trimmerin kauniiseen käteen, säädin pituudeksi viisi milliä ja annoin koneen hoitaa kampaukseni standardoinnin.

Nyt olen ensimmäisellä täysin hiusongelmattomalla parin päivän reissulla ja hämmentyneen onnellinen huolettomuudesta, joka siitä on seurannut. Hiukseni ovat joka päivä yhtä hyvin (tai huonosti) eikä minun tarvitse huolehtia niiden pesusta, kuivauksesta tai säätämisestä. Riippumatta siitä olenko nukkumassa, uimassa, hattu päässä, vesisateessa tai puku päällä, on kampaus aina kunnossa. Kaiken lisäksi säästän aikaa, vaivaa, rahaa ja tilaa repussa. Hyvistä ja kivoista asioistakin voi helposti tulla raskaita taakkoja, joita kannamme mukana. Kun uskallamme päästää niistä irti, tulee matkanteosta paljon leppoisampaa.

Elin keväällä siinä uskossa, että tänä vuonna minulla ei olisi ollenkaan kesälomaa, mutta onneksi sainkin mahdollisuuden pitää koko heinäkuun vapaata. Lomarahoista on turha haaveilla, mutta onneksi on aikaa. Sitä ei kuitenkaan rahalla saa.

Olemmekin olleet tällä viikolla lasten kanssa papan kesämökillä täysihoidossa nauttimassa elämästä. Jo useamman vuoden ajan olemme perinteisesti viettäneet täällä joitakin päiviä kesästä sykettä laskemassa. Itselleni riittääkin lomamoodiin pääsemiseksi pelkkä laiturinnokassa istuskelu järvelle katsellen. Viime vuosina mökillä on yleensä ollut myös serkkupoikia yhtäaikaa ja lasten vauhti sen mukainen. Tällä kertaa tunnelma on ollut entistäkin chillimpi pelkästään oman porukan kesken. Jatkuvan uimisen, saunomisen ja syömisen lisäksi on lapsille välillä pitänyt keksiä myös muuta tekemistä, jotta ruutuaika on saatu luontaisesti minimoitua.

Hämmästelin muutama viikko sitten lasten kanssa, kuinka suurella innolla he jaksoivat katsella puhelimistaan aikuisten tubettajien leikkimielistä kisailua monen videon verran. Päätinkin silloin, että kesälomalla täytyy panostaa erityisesti tyttärieni kanssa leikkimiseen. Niinpä järjestimme tänään papan ideoimat mökkiolympialaiset lajeinaan mölkky, tikanheitto ja kroketti. Kisat tarjosivat paljon naurua ja vähän itkuakin, pieniä ja suuria tunteita sekä tervehdyttäviä onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia kaikille. Ennen kaikkea ne osoittivat, miten vähällä vaivalla ja rahalla voidaan tehdä lomapäivästä ikimuistoinen.

Oskari Onninen kirjoitti viime sunnuntaina (lapsettomuuskommentistaan huolimatta) erittäin osuvan kolumnin siitä, miten maailmasta on tullut jatkuvaa elämän hienoimman hetken ja huikeiden kokemusten metsästystä. Tavallisuus on poissa muodista ja usein varsinkin lomalla huippuhetkien odotus korostuu. Seurauksena tästä on useimmiten sekä lasten että aikuisten lomastressi. Todellisuudessa loman ei tarvitse olla jatkuvaa huvipuistorallia eikä turistikohteesta toiseen singahtelua. Olennaisinta on kiireetön ajanvietto yhdessä. Ja ehkä jäätelö.

Onnistuneen ja stressittömän kesäloman resepti: käytä lomaan puolet vähemmän rahaa ja puolet enemmän aikaa.

 

Olen lähiviikkoina keskustellut useamman ihmisen kanssa siitä, miten heilläkin on elämässään joskus ollut kaikki ulkonaiset puitteet viimeisen päälle kuosissa, mutta silti olennaisin on puuttunut: onnellisuus. Sitä on etsitty kodin, kesämökin ja autojen omistamisesta, puolisosta, työstä, uusista vaatteista, trendikkäästä sisustuksesta, viimeisimmistä vekottimista tai jännittävistä harrastuksista. Ja itsekin olen vielä hiljattain juossut samassa oravanpyörässä 24/7. Mutta ongelma näissä ympyröissä on se, että vaikka juoksisit kuinka nopeasti, olet loppuviimein kuitenkin orava. Ja orava on vain kaunishäntäinen rotta. Tästä rottarallista uloshyppääminen on usein ainut tie tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen. Se voi tarkoittaa eri asioita eri elämäntilanteissa, mutta selvää on, että pelkästään vauhtia lisäämällä huomaa pian vain pyörivänsä hyrrän mukana tai lentävänsä ulos olosuhteiden pakottamana.

Mikä sinulle on oikeasti elämässä tärkeää, mistä haaveilet ja unelmoit, millainen ihminen haluat olla tai minkälaiseksi tulla? Ihminen on onnellinen silloin, kun hän elää tasapainossa omien arvojensa kanssa. Enkä puhu nyt kahvin paahtoasteesta tai muista mieltymyksistä, vaan todellisista pysyvistä arvoista, kuten terveys, ihmissuhteet ja intohimo omaan tekemiseen. Mitkä ovat niitä asioita, jotka saavat sinut nousemaan aamulla lämpimän peiton alta innostuneena uudesta päivästä? Jos oma arki on kaukana näistä ydinarvoista, voi oravanpyörässä juokseminen masentaa lopullisesti.

Haaveilin vuoden alussa lisääväni elämääni minulle tärkeitä asioita ja uskoin aidosti, että sen myötä epäolennaisemmat resurssisyöpöt jäisivät vähemmälle. Käytännössä se ei ollut kuitenkaan aivan niin yksinkertaista. Oikeastaan vasta keväällä, kun oikeasti raivasin elämästäni pois asioita, joihin en enää halunnut käyttää aikaa enkä rahaa, sain tilaa ja mahdollisuuksia oikeasti tärkeiden asioiden tekemiselle. On suorastaan hämmästyttävää, miten paljon ihmisellä on aikaa esim. lukea tai lenkkeillä, kun suurin osa siitä ei kulu rahan perässä juostessa tai Netflixin äärellä.

Olen viimeisen kuukauden ajan kulkenut rikkinäisissa farkuissa, koska ne ovat olleet ainoat housut jotka omistan kotoilucollareiden lisäksi. Housuja yritettiin ommella kuosiin pariinkin otteeseen, mutta ei niistä enää tullut kestäviä, vaan tilanne sen kuin paheni. En halunnut ostaa uusia, ennenkö hankinta on ollut kuukauden ostoslistallani. Eikä minulla oikeastaan ole ollut edes varaa uusiin, koska lempifarkkuni ovat kallista merkkiä, jolle olen vannonut uskollisuutta jo vuosia. Yleensä ne ovat kestäneet käytössäni lähes vuoden, mutta nämä rikkoutuneet olivat vasta kaksi kuukautta vanhat! Kyseistä merkkiä ei myöskään tämän kaupungin kaupoista edes löydy, joten tilanne on ollut äärimmäisen vakava.

Tänään viimein tein päätöksen, että minun on pakko ostaa uudet farkut, joiden tärkein kriteeri on, että ne ovat ehjät. Hinnan tulisi myös olla huomattavasti aiempaa edullisempi. Päätin luopua merkkiuskollisuudesta. Tämä oli jopa kaltaiselleni minimalistille vaikea ja suuri askel. En oikeastaan edes tiedä miksi. Olen jotenkin antanut itseni kuvitella, että olen onnellisempi tai parempi ihminen, jos housuni edustavat tiettyä brändiä. Miten älytön ajatus! Ymmärrän kyllä, että laatu usein maksaa, mutta tässä tapauksessa kallis hinta ei edes ole ollut mikään laadun tae. Marssin kauppaan, jossa oli onnekseni jonkilaiset alennusmyynnit menossa ja löysin edulliset housut, jotka ovat ennen kaikkea ehjät ja vielä oikein hyvän malliset. Tajusin, että on nykyisten arvojeni mukaista ostaa järkevänhintaiset housut, joita aivan oikeasti tarvitsen. En muista milloin viimeksi olisin saanut näin paljon iloa farkkujen ostamisesta.

Näytä minulle kalenterisi ja tiliotteesi, niin kerron, mikä sinulle on oikeasti tärkeää ja mitkä ovat todelliset arkielämän arvosi. Edustavatko ne sitä, millainen ihminen haluat olla?