kaikki uusiksi

Reilu kuukausi sitten elämältäni putosi pohja. Tai ainakin se heilahti rajusti, kun työsuhteeni päättyi yllättäen. Yksityiskohdat vaativat pullon hyvää viiniä ja jaan ne mielelläni kanssasi, mutta en ihan näin julkisesti. Joka tapauksessa olin yhtäkkiä tilanteessa, jossa minulla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, mitä teen seuraavaksi. Asuin liian kalliissa asunnossa, josta päätin luopua samalla kertaa. Samana päivänä tuli nimittäin täyteen kahden vuoden vuokrasopimukseni, jonka pystyin irtisanomaan saman tien. En tiennyt missä asuisin, mitä tekisin työkseni ja millä eläisin.

Olin kaiken lisäksi viimeisen kahden vuoden aikana oppinut elämään yli varojeni, vaikka tienasinkin yli kaksi kertaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Kun muutin edelliseen asuntooni, omistin patjan, tv:n, tietokoneen ja kahvinkeittimen. Hyvin sujuvan myyntityön mukanaan tuoma kohtuullisen mukava palkkataso sai minussa kuitenkin välittömästi aikaan mahdotonta kulutushysteriaa. Kaikkea oli saatava ja mieluummin heti. Ennen kuin huomasinkaan oli luottolimiitit tapissa ja syöksykierteelle hyvät eväät valmiina. Joten kuten kuitenkin selvisin, kunnes työt loppuivat.

Päätin pakon sanelemana laittaa koko elämäntyylini remonttiin. Leikkelin kaikki luottokortit silpuksi ja sain neuvoteltua itselleni yhden lainan, jolla hoidan kaikki muut pois pikkuhiljaa. Myin, annoin eteenpäin ja heitin roskiin kaiken turhan tavaran. Kaiken, mitä en oikeasti tarvinnut tai käyttänyt. Luovuin lisäksi mm. tv:stä ja lopetin kaikki suoratoistopalvelut, joiden katseluun olin käyttänyt viimeisen neljän vuoden aikana valehtelematta varmaan yhden kokonaisen vuoden elämästäni. Kilpailutin oman ja lasten puhelinliittymät mahdollisimman edullisiksi, samoin sähkön ja vakuutukset. Karsin kaikki ylimääräiset juoksevat kustannukset elämästäni.

Tajusin myös ettei minua pitele Vaasassa enää mikään, joten päätin samalla muuttaa ainakin toistaiseksi Seinäjoelle, missä kolme lastanikin asuvat. Löysin kahdessa päivässä ihanan yksiön, joka on kutakuinkin saman kokoinen kuin edellisen asuntoni olohuone. Kylläpä mulla olikin paljon tyhjää tilaa ympärillä! Pidän kovasti avaruudesta ja siitä, että on tilaa hengittää, mutta toisaalta nykyisen asuntoni isot ikkunat ja huikea maisema miellyttävät minua enemmän kuin tyhjä lattiapinta-ala. Lapset mahtuvat tänne juuri ja juuri viikonlopuksi, mutta ennen kaikkea on hienoa, että voin nähdä heitä nyt myös arkisin ja vaikka yksi kerrallaan.

Työkuviot on vielä hieman auki. Tänään aloitin te-toimiston ja yrittäjäopiston järjestämän puolen vuoden mittaisen kehittämisasiantuntijakoulutuksen, joka on osa eteläpohjalaisten pienten yritysten kasvupilottihanketta. Koulutukseen kuuluu muutaman kuukauden työssäoppimisjakso markkinoinnin kehittämisprojektissa ja sen seurauksena on mahdollisuus työllistyä samaan firmaan. Tällä viikolla ratkeaa myös toinen hakemani työpaikka. Maltan tuskin nukkua yöllä, kun sen verran jännittää. Mutta kuten jälleen on nähty, universumi on hyvien puolella ja asioilla on tapana järjestyä.

Kaikkien rajujenkin muutosten keskellä olen voinut paremmin kuin koskaan. Oon pitkään kaivannut aiemminkin toteuttamaani minimalistista elämäntapaa ja tarvitsin selvästi vain kunnon potkun takaisin raiteille. Olen myös todella onnellinen siitä, että pystyn nyt olemaan enemmän lasten kanssa. Ja Seinäjoki. No, mies voi lähteä Etelä-Pohjanmaalta, mutta eteläpohojammaa ei näköjään lähde miehestä.

Tää ei oo voimalaulu
Tää ei oo hoivalaulu
Tää on elämää vaan ei voi ennakoida -laulu
Ne varjon väriset kelat voi rauhas seuraa
Jos on varma ettei hyppää voi huoletta seistä reunal

–Paperi-T

🎶 Ruger Hauer: Kuljettaa