Luin viikonloppuna läpi tähän asti kirjoittamani. Siellä oli muutamia helmiä joukossa, joista pidin erityisesti. Mutta en pitänyt paikoin sävystä. Se oli saarnaava. Ikäänkuin tietäisin paremmin. Minä mitään tiedä. Eikä minulla ole tarvetta ketään opettaa. Kunhan yritän päteä ja saada näkyvyyttä. Niin kuin kai lähes kaikki. Toisinaan. Ihminen on huvittava otus. Allekirjoitan kyllä edelleen kaikki ajatukseni. Mutta en minä niitä sinulle tyrkytä. Ajattele mitä tahdot. Minua kiinnostaa kuulla!
Teloin syksyllä vasemman akillesjänteeni jotenkin. Yritin juosta liian pitkän lenkin liian vähällä harjoittelulla. Sain sen kuitenkin viimein alkuvuodesta kuntoon. Kolme lenkkiä myöhemmin oikeanpuoleiseen tuli täsmälleen sama vika. Tekniikkani taitaa olla kelvoton. Tai sitten yritin lähteä normilenkeille liian nopeasti. Nyt olen jälleen ollut juoksematta monta viikkoa ja koittanut kuntouttaa jalkaani ehjäksi. Se alkaakin olla pikkuhiljaa parempi. Kesän maraton tulee olemaan haastava, mutta uskon edelleen pääseväni maaliin hengissä. Kunhan pääsen jälleen vauhtiin. Vaikeinta on pysyä paikallaan ja odottaa, että paikat paranevat.
Sama taitaa päteä ihmissuhteisiin ja elämään yleensäkin. Minulla on ainakin usein niin kiire eteenpäin, etten malttaisi pysähtyä ja odottaa, että sielu pysyy matkassa mukana. Eilen keskusteltiin twitterissä siitä, tulisiko jokaisen viettää välillä pidempiä aikoja itsekseen, jotta voisi kasvaa ihmisenä ja omana itsenään. Ja siitä että onko siirtyminen suhteesta suoraan toiseen pakoa todellisuudesta, läheisriippuvuutta vai ihan jotain muuta. Ihmiset ja tilanteet ovat tietenkin aina erilaisia, mutta on varmasti tärkeää, että jokainen osaa olla tyytyväinen elämäänsä myös ihan itsekseen, eikä etsi onnellisuutta toisesta ihmisesta tai ulkoista sitä tämän vastuulle.
Minulla tulee pian täyteen koko aikuiselämäni ensimmäinen kokonainen vuosi ilman pysyvää parisuhdetta. Olen huomannut, että viihdyn mainiosti itseni kansssa, vaikka en ole sitä koskaan erityisesti harjoitellutkaan. En väitä, että olisin oppinut hirveästi itsestäni tai kasvanut ihmisenä mitenkään erityisesti. Vaikka kai sitä jonkinlaista kehitystä aina väkisinkin vähän tapahtuu, monesti jopa huomaamatta. Mutta olen nauttinut kuluneesta vuodesta kovasti. Olen todennut, että tiedän suunnilleen kuka olen, mistä pidän ja mitä haluan tehdä. Suunnilleen. Ja aion jatkaa samaan malliin.
Minua kiinnostaa myös erityisesti kuka sinä olet, mistä pidät ja mitä haluat tehdä?
Mikä on elämisen arvoista? Kaikki on peliä ja leikkiä. — Haluaminen on haluamisen pakkoa.
–Henrik Ibsen
minimalismi 
Moi Teemu, terkkuja vanhasta kotikaupungistasi Lahdesta. Yhtäkkiä, tällä viikolla sinun nimi tuli päähäni ja sitten muutama päivä sitten päätin googlettaa nimeäsi. Löysin molemmat blogisi aiemmin myös luin parisuhde -blogia – kiitos kaikista kirjoituksistasi. Monet ajatukset mitä itsekin ajattelee ja kokee esim. ihmissuhteet, kulutus, maailmanmeno, omat tavoitteet, minä-itse -teemojen ympärillä sinun ajatukset kolahtavat ainekin omaan sieluuni. Sinulla on joku merkityksellinen punainen lanka hallussa ja selkeä ”johdatus” elämässä etsiä, löytää ja kutsumus > taito > sielun suunnitelma jakaa (muillekin ) ! Kaikkea hyvää Teemu!
Hei Hannele! Long time no c. Kiitos palautteesta, kiva kuulla että näistä jokin kolahtelee! Mitäs Lahteen? Kaikkea hyvää sulle myös.