Ihmissuhteissa ja niiden muodostumisessa on tärkeässä roolissa ainakin kolme eri osa-aluetta: persoonallisuus, kemia ja ajoitus. Jos yksikin näistä on pielessä tai epäyhteensopiva, vaikuttaa se suhteen syntymiseen tai ainakin sen luonteeseen usein ratkaisevasti. Kaikki kolme ovat myös asioita, jotka ainakin jollakin tasolla muuttuvat ja kehittyvät eri elämänvaiheissa, ja joihin ei toisaalta itse voi suoranaisesti vaikuttaa useinkaan mitenkään. Persoonallisuuden osalta jokaisella on varmasti omat mieltymyksensä sen suhteen, millaiset ihmiset itseä kiehtovat ja kiinnostavat. Usein tarvitaan riittävän paljon samanlaisuutta, jotta suhde toisen kanssa voi toimia, ja toisaalta riittävästi erilaisuutta, että mielenkiinto säilyy.
Entisen avioliittoni päättymisen pääasialliseksi syyksi olemme ex-vaimon kanssa yhdessä todenneet puuttuvan kemian. Vaikka olimme ihmisinä hyvin yhteensopivia ja ajoituskin osui siinä mielessä kohdalleen, että molemmat halusivat pitkäaikaista parisuhdetta suunnilleen yhtä aikaa, ei keskinäinen kemiamme koskaan ollut sellaisella räjähtävällä tasolla, jota molemmat kuitenkin elämän siihen asti tärkeimmältä ihmissuhteelta kaipasimme. Kemian synnyttäminen tai syventäminen osoittautui myös ainakin meillä jotakuinkin mahdottomaksi. Siksi päätimmekin lopettaa avioliittomme, ennenkö jompi kumpi etsii ja löytää kaipaamaansa intohimoa jostain muualta.
Toisaalta olen ollut myös suhteessa, jossa kemiaa oli alusta saakka kevyen supernovan verran, mutta muut asiat eivät osuneet erinäisistä yrityksistä huolimatta kohdalleen, joten se päättyi siksi. Pelkän kemian varaankaan ihmissuhde ei siis voi rakentua, ainakaan jos siitä halutaan jotakin muutakin, kuin palamisjätettä. Mutta joka tapauksessa myös keskinäistä intohimoa tarvitaan, ellei suhteen haluta ehdottomasti pysyvän pelkän ystävyyden tasolla. Joskus myös vuosia kestänyt kaverisuhde voi sopivissa olosuhteissa syttyä uudenlaiseen liekkiin ja muodostua syvemmäksi ihmissuhteeksi.
Loppujen lopuksi kaikkein haastavimmaksi osaksi näyttää kuitenkin useimmiten muodostuvan ajoitus. Jotta molempia osapuolia jollain tavalla sytyttävä ihmissuhde voi ylipäätään syntyä tai pysyä elossa, tarvitaan sen eri vaiheissa oikeaa ajoitusta. Jos toinen osapuoli kaipaa parisuhdetta tai jotakin muuta pysyvämmän luonteista, mutta toinen on vaikkapa hiljattain eronnut pitkästä suhteesta eikä halua uutta tilalle, voi ihmissuhteen muodostuminen tyssätä väärään ajoitukseen. Nykyajan ihmisen kiireinen ja pirstaleinen arki voi myös yksinkertaisesti muodostua esteeksi uusien suhteiden syntymiselle, kun ei ole yksinkertaisesti toiselle aikaa tai halua raivata sitä elämään.
Itse olen kuitenkin viime aikoina alkanut huomaamaan, että ajoitus ei välttämättä ole väärä, vaikka se ei olisikaan juuri tänään kohdallaan. Kaikella on nimittäin aikansa eikä se, että jotakin ei synny tai tapahdu juuri nyt, tarkoita etteikö se voisi olla ajankohtaista myöhemmin. Ihmiset muuttuvat ja elämäntilanteet vaihtelevat joskus hyvinkin nopeasti, jolloin mahdottomalta tuntunut ajoitus voikin toisessa kohtaa osua täydellisesti kohdalleen. Tärkein mistä itseäni muistutan, on kohdata erilaiset käänteet avoimin mielin ja valmiina uusiin, joskus äkkinäisiinkin seikkailuihin. Haluan myös parhaani mukaan pitää elossa sellaisetkin ihmissuhteet, joiden kulta-aika ei syystä tai toisesta ole vielä osunut kohdalleen. Kaikki on kuitenkin pidemmässä mittakaavassa mahdollista. Rauhaa. 😘
Kaikki on liian mahdollista
Vapaus odottaa
Vapaus saa odottaa–Arto Tuunela
Aikai. Tätä tekstiä olen lukenut ja kavereilla luettanut. Ajoitus… Kyllä! Vaikka kaikki muu olisi kunnossa mutta ajoitus pielessä, niin ei toimi ei. Raskainta on hyväksyä se. Kiitos tekstistä.😘
Sari
Kiva kuulla, että on osunut. Näinhän se usein menee. Ja ehkä vaikeinta on hyväksyä, että joskus ajoitus ei ole ihan kohdalla eikä pielessäkään, vaan ”ei vielä”. 😘