Kategoria: minimalismi

Alkuviikosta oltiin Cupertinossa jälleen perinteisesti ihanien asioiden äärellä, kun ikirakkauteni Apple julkaisi uuden kymmenenvuotis-iPhonen ja uusia versioita muistakin vekottimista. Julkaisutilaisuus järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa vihdoin valmistuneen Apple Parkin tuhatpaikkaisessa Steve Jobs Theaterissa. Olen tavannut seurata kaikki Applen keynote-puheet ja erikoistapahtumat jo lähes viidentoista vuoden ajan enkä ajatellut tehdä poikkeusta tälläkään kertaa, vaikka tiesinkin jo etukäteen, etten tule hankkimaan yhtäkään julkaistuista tuotteista.

Miksi jätän ensimmäistä kertaa elämässäni uuden iPhonen ostamatta, vaikka tähän mennessä olen vaihtanut joka vuosi uuteen malliin heti, kun se on ollut mahdollista? Tässä onkin kirjaimellisesti niin sanottu tuhannen taalan kysymys. Useimmiten olen hankkinut puhelimeni osamaksulla, joita en enää nykyään harrasta, eikä minulla tässä elämäntilanteessa ole laittaa satoja euroja välirahaa uuteen puhelimeen. Enkä kyllä usko koskaan sijoittavani tuhatta euroa puhelimeen, vaikka se keittäisi kahvit ja kävisi puolestani… töissä. Hankintaa harkitsevan kannattanee muuten laskea, kuinka paljon siellä töissä on käytävä, ennenkö uusi perheenjäsen on maksettu.

Varsinainen syy ostamattomuuteeni ei ole kuitenkaan raha eikä edes sen puute, vaan yksinkertaisesti uuden laitteen hankinnan tarpeettomuus. En väitä, että tähänkään asti olisin tarvinnut joka vuosi uutta puhelinta, mutta nyttemmin ensimmäistä kertaa altistan hankintani aidosti tarveharkinnalle. Nykyisestä iPhone 7:stäni tulee ensimmäinen puhelimeni, jonka aion käyttää loppuun saakka. Tai ainakin niin pitkään, kun se toimii ja tekee sen minkä lupaa. En kiistä etteikö uuden puhelimen hankinnasta olisi suunnattomasti iloa ja jopa jonkin verran hyötyä, mutta valitettavasti suurin osa siitä menee viikossa ohi. Tämän voin nyt kymmenen vuoden kokemuksella todeta.

Jokainen uusi malli on tuonut joitakin hyviä ominaisuuksia ja uudistuksia tullessaan, mutta koskaan en ole kokenut samanlaista iloa kuin käyttäessäni ensimmäistä iPhone 3G:tä. Se todellakin mullisti myös minun maailmani ja tuntui toimivan saumattomassa yhteistyössä sekä ensimmäisen MacBookkini että aivojeni kanssa. Vastaavaa vallankumousta ei ole iPad, Apple Watch eikä mikään muukaan omenatuote vielä saanut aikaiseksi. Lähes kaikkia olen kyllä kokeillut.

Uuden iPhonen sijaan tein kuitenkin tällä viikolla yhden omenaoston. Olen jo puoli vuotta odottanut, että saan viimeisetkin nykyään minulle tarpeettomat viihdelaitteet myytyä ja nyt kun se viimein tapahtui, tilasin kauan kaipaamani näppäimistökannen iPadini kaveriksi. Pitkään ensin harkitsin koko härpäkkeen tarpeellisuutta, mutta nykyään kun kirjoitan enemmän, olen oikeasti kaivannut sitä monesti. Tämäkin blogiteksti on naputeltu uudella näppäimistöllä leppoisassa kahvilatunnelmassa. Ja pakko todeta, että tämän avulla tabletista on todellakin ensimmäistä kertaa aidosti läppärin korvaajaksi.

Kuten eräs ystäväni uuden puhelimen hankinnasta totesi: ”Sehän on statuskysymys.” Nimenomaan sitähän se monelle on. Koen kuitenkin, että oma statukseni ei ole enää uusien vekottimien tai tarpeettomien hankintojen varassa. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen täysin onnellinen päiväysvanhan iPhonen omistaja.

Pari viikkoa sitten oman elämänsä Linkedin-supertähti Mark Sloan (v)ihastutti yliluonnollisuutta hipovalla aamurutiinipäivityksellään. Olen itse jo vuosia haaveillut rauhallisesta, hyviä asioita täynnä olevasta aamuhetkestä, mutta edelleen se omalla kohdalla koostuu useimmiten lähinnä kolmen vartin torkuttamisesta ja hätäisestä kupillisesta kahvia puhelinta selaten. Jälleen kerran ajattelin kokeilla jotain muuta, ja päätinkin ottaa syyskuun ajaksi testiin puhelimettoman aamun. Laitan illalla iPhonen lataukseen eteisen laatikoston päälle ja otan sen käteen vasta lähtiessäni töihin. Tähän asti minulla on aina ollut herätys puhelimessa, joten siihen on tullut tartuttua heti aamulla ensimmäisenä. Olen ajatellut, etten herää rannekellon piipitykseen, mutta ainakin perjantaina se toimi aivan mainiosti.

Mitä sitten tilalle? Rakastan hitaita aamuja ja viikonloppuisin saatankin juoda kahvia sängyssä ja käyttää aamiaiseen paljon aikaa. Usein kuuntelen myös musiikkia tai luen kirjaa aamukahvin yhteydessä. Haluaisin, että aamuni olisivat rauhallisia myös arkisin, mutta koska olen myös aamu-uninen, pyrin siihen, että minulla on noin tunnin verran omaa aikaa ennen töihinlähtöä. Syksyn mittaan on tarkoitus myös opetella menemään nukkumaan nykyistä noin puoltayötä aiemmin, mutta se olkoon sitten vaikka lokakuun projekti.

Aamun tuntiin pyrin mahduttamaan ainakin seuraavia asioita:

• nousen heti, kun kello herättää
• mukillinen hyvää kahvia on elinehto heräämiselle
• vähän venyttelyä sillä aikaa, kun kahvi tippuu
• 10 minuutin mindfulness-harjoitus Headspace:n avulla
• aamupalan syöminen, pari ruispalaa tai rahkaa/puuroa mustikoilla
• muutama sivu hyvää kirjaa aamupalan ohessa
• haluaisin myös kirjoittaa edes vähän joka aamu
• ellen ole illalla käynyt lenkillä ja saunassa, käyn suihkussa aamuisin
• sänky jää liian usein petaamatta, pyrin ryhdistäytymään tässäkin
• töihin kävellessä kuuntelen usein musiikkia, mutta voisin aloittaa sen myös jo kotona

Näillä eväillä aion syyskuun aikana tehdä aamuistani leppoisampia ja päivistä entistäkin parempia. Enkä ota stressiä, vaikka välillä päätyisin perinteiseen torkutteluun, mutta uskon kuitenkin, että pirteät syysaamut ovat uusi musta. Be more with less -blogista löytyi muuten hyviä vinkkejä aamurutiinien rakentamiseen pienin askelin. Millaisista palasista sinun aamusi koostuvat?