Ensimmäiset seitsemän sometonta päivää #digimalismi-peliä on takana ja onpa ollut uskomatonta huomata, miten riippuvaiseksi sitä on ihan oikeasti tullut puhelimen jatkuvasta hipelöinnistä ja sosiaalisten medioiden selaamisesta. Pelottavan usein olen tälläkin viikolla edelleen avannut puhelimen vanhasta tottumuksesta ja ihmetellyt, että eikö ole tosiaan mitään katsottavaa tai yhtäkään punaista valoa sammutettavaksi.
Olen huomannut paikkaavani somevajetta selaamalla Helsingin Sanomia hieman tavallista enemmän, vaikka digitilaukseni loppuikin juuri sopivasti marraskuun kynnyksellä. Youtubea sen sijaan en ole juurikaan käyttänyt, vaikka sitä en ole varsinaisesti kiellettyjen listalle laittanutkaan. Whatsapp-viestejä olen lähetellyt ja lukenut keskimäärin 20 minuuttia päivässä. Valitettavasti iPhonen ruutuaika ei näytä historiatietoa seitsemää päivää pidemmälle taaksepäin, joten en osaa sanoa onko sen käyttö vähentynyt. Oma näppituntuma on, että varmasti ainakin hieman.
Suunnittelin etukäteen, että käytän kaiken säästyneen ajan kirjojen lukemiseen, blogin kirjoittamiseen ja mahdollisesti jopa podcastien ja videoiden tekemiseen. Toisin on käynyt. Viime viikko oli sen verran rankka poikkeuksellisen työreissurupeaman seurauksena, että en ole jaksanut tuottaa minkäänlaista sisältöä. Myös marraskuun synkkyys on jälleen kerran selvästi vaikuttanut mielialaan. Uskon kuitenkin, että riippuvuusoireiden hellittäessä kuukauden mittaan, huomaan myös ajansäästöllisen vaikutuksen arjessa.
Joitakin tavallisuudestani poikkeavia asioita olen kuitenkin viikon aikana ehtinyt tekemään. Kävin mm. ensimmäistä kertaa elämässäni opastetulla kierroksella Olavinlinnassa, istuin myös täysin vieraan kaupungin paikallisessa pubissa lukemassa paikallislehteä paikallisen oluen kera. Saatoinpa jopa vaihtaa muutaman sanan paikallisten alkuasukkaiden kanssa. Soitin myös (laina)bassoa ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Ja tietenkin suoraan keikalle. Ehdin myös vaihtaa kuulumisia monien vanhojen ja uusien ystävien kanssa ihan livenä. Ja olen nukkunut huomattavasti pidempiä yöunia!
Silti minusta tuntuu, että elämä ilman sosiaalista mediaa on tylsää. Olen huomannut, että suurin osa omasta sosiaalisesta elämästäni tapahtuu eri verkostojen ja sovellusten kautta. Aika harvan ystävän kanssa sitä lopulta kovin paljon tulee varsinaisesti viestiteltyä, mutta toisten elämän seuraaminen sekä satunnainen tykkäysten ja kommenttien vaihto on kuitenkin olennainen osa omia ihmissuhteitani. Tai sitten minulla ei vain ole oikeaa elämää.
Miten sinun viikkosi on sujunut? Oletko osallistunut #digimalismi-peliin tai tehnyt jotakin muuta tavallisuudesta poikkeavaa?
minimalismi 
Viikon alkupuoli meni läpsytettllessä itseään sormille. Puhelimesta oli pakko poistaa sovellutukset, koska sähköpostia tarkastaessa sormi nappasi automaattisesti myös instagramin tai twitterin auki. Viikkoa myöhemmin ne on taas puhelimessa. Insta, koska piti viestitellä kaverille johon ei ole muuta yhteyttä, twitter omaa kirjoitusta jakaakseni. Poistan ne taas, vierotusoireet alkavat jo huomattavasti vähetä.
Olen alkanut katkaisemaan wifin klo 20.00 ( terroria perheelle ? ) ja jätän puhelimen eteisen pöydälle kotiin tullessa. Lokakuussa ajattelin, että voisin luopua älypuhelimesta kokonaan, mutta enää en niin ajattele. On se niin hyvä työkalu. Mukava kuitenkin harjoitella riippumattomuutta siitä.
Olen minimalsiminin aikana skannaillut kuvia yms. ja säilönyt niitä pilveen. Tämä digimalismi kokeilu on antanut siemenen sille, että en tulekaan luopumaan kaikkien kuvieni ja dokumenttieni säilömisestä. Suurin osa poistuu lopullisesti. Ne mitä säästän, säästän analogisina tai omalla kovalevyllä, ainakin näin alkuun, teetän hiljalleen ne kuviksi. Huonot kuvat katoavat maailmasta. 30 Tb kovalevytilaa on jo tyhjentynyt viikon aikana. Ja verkko/tietotekniikka riippuvuuteni on vähentynyt ainakin 5 %. Toisaalta myös vanhoja päiväkirjoja on tullut käytyä läpi ja laitettua polttojätteeseen. Aikaa kun on…..
Loppu säästyneestä ajasta on mennyt treenatessa. Käytännössä päivittäin. Alkaa olla paikat niin kipeänä, että pakko keksiä jotain uutta. Eilen kaivettiin UNO korttipakka esiin. Ja kynttilä.
Mukava kerrata viikon tapahtumat. Asettaa melko selvän mittakaavan sille, miten paljon on verkoissa tullut notkuttua, ja luulin olevani kohtuukäyttäjä.
Tsemppiä loppukuulle, ja kiitos postauksestasi, laittelepa taas ”vertaistukea”
No niin sähän oot ehtinyt monenlaista! Mä poistin suosiolla kaikki sovellukset puhelimesta, koska muuten en olisi pystynyt mihinkään lakkoiluun. Ja kirjauduin koneellakin ulos kaikista tileistä. Tuikkuja mäkin olen poltellut, mutta ne pääsi loppumaan. Täytyy varmaan investoida kynttilään.
Moi Teemu, sähköpostiin tuli kolmannen viikon päivitys, mutta taisit poistaa sen ? Terävä havainto siinä oli kuitenkin pienestä kaamosväreestä huolimatta. Jos ystävää ei voi halata niin hän on tuttava.
Mielenkiintoista lukea näitä kokemuksia, vaikka itse en haasteeseen lähtenytkään mukaan. Tuntuu liian ”suurelta menetykseltä” luopua sosiaalisesta mediasta, pitkälti juuri noiden syiden takia, joita mainitsit lopussa. Suuri osa sosiaalisesta elämästäni tapahtuu juuri sosiaalisen median kautta ja somevirtoja selaamalla ja tykkäilemässä pysyy ainakin jotenkin perillä muiden kuulumisista, mistä jäisi muuten luultavasti täysin paitsi.
Kiva kun kirjoittelit blogiin kuulumisia! :)
Ajatuksia herättävä kirjoitus ja samoja aiheita olen itse pohtinut viimeaikoina. Kokeilin myös joulunalla ”vieroittautua” somesta. Tavoitteeni oli hurjat 30 päivää, mutta omalla kohdallani se onnistui tuon seitsemän päivää…. Myös minulla on niin kiinni somessa kaikki sosiaalinen kanssakäyminen. Mutta jotain kompromissia kaipaan. Somen tietoisesti rakennettuun riippuvuuteen lankeaminen tuntuu niin…. typerältä. Mutta helpommin sanottu kuin tehty! Ensimmäisiä askeleita olen kuitenkin ottanut ja vahvistan kovasti vaihtoehtoisia verkostoja. Kyläilykulttuuri kunniaan! Ja juuri tuo mainitsemais ”vieraan paikkakunnan pubi” voisi olla vierailun arvoinen paikka ilman älylaitetta naaman edessä!
Julkaisin juuri ajatuksiani digimaailmasta myös blogissani: tietoista.wordpress.com