blogi

Minun piti yhtäkkiä tänään löytää edellisen työpaikkani työsopimus ja hetkeksi iski mieleeni tyhjyys. En ole koskenut kyseiseen paperiin yli kahteen vuoteen. Missähän se mahtaa edes olla? Pian kuitenkin tajusin, että se on tietenkin jossain siinä kasassa. Siinä, missä kaikki muutkin paperit. Vanhat palkkakuitit, pankkikortin tunnusluvut, koulutodistukset, vakuutuskirjat, takuukuitit ja kolme vuotta vanhat isänpäiväkortit.

Jokaiselta meistä taitaa löytyä se kasa. Paperipino, jonka mustaan aukkoon helposti hukkuvat maksamattomat laskut ja “joskus toiste” hoidettavat asiat. Oli se sitten siististi kansiossa, piilossa laatikossa tai hallitsemattomana läjänä pöydän nurkalla, poikkeuksetta kaikilta löytyy tällainen psykologinen painolasti elämästään. Oma kasani oli tuskin kymmentä senttiä korkeampi, mutta sillä oli silti henkinen yliote. Koska sen järjestämiseksi olisi pitänyt tehdä päätöksiä. Ja niiden tekeminen on joskus vaikeaa. Täytyisi päättää kuinka vanhoja sopimuksia tai kuitteja haluaa säästää, tarvitseeko ensimmäisen kesätyöpaikan työtodistusta vielä joskus, entä edellisen vuoden veropäätöstä tai lasten vanhoja piirroksia.

Olin tosin unohtanut, että minähän olin jo kesyttänyt sen kasan muuton yhteydessä! Jäljellä oli enää viisi muovitaskua, joissa jokaisessa korkeintaan kolme paperia. Työsopimus löytyi helposti. Hassua, että vaikka kasaa ei enää edes ollut, se silti kummitteli mielessä! Miten pääsin kasastani eroon? Tekemällä uudehkon elämänfilosofiani mukaisia päätöksiä. Heitin pois kaiken, mitä en oikeasti tarvinnut. Yli vuoden vanhat kuitit ja sopimukset, jotka eivät muuton myötä olisi enää voimassa päätyivät roskiin. Samoin vanhat vakuutuskirjat, verkkopankkisopimukset yms. Kaikki laskut olin jo vaihtanut e-laskuiksi, joten niitä ei enää kasassani ollutkaan. Lasten tärkeimmistä taideteoksista otin kuvat muistoksi, muuten nekin saivat mennä.

2 minuutin sääntö

Mikäli kasassasi on hoidettavia asioita, kannattaa niihin soveltaa kahden minuutin sääntöä: jos homma on hoidettavissa alle kahdessa minuutissa, tee se heti! Jos yksittäisen asian hoitaminen vaatii pidempää toteutusta tai päätöksentekoprosessia, voit laittaa sen omaan pinoon, jonka hoidat sitten, kun nopeammat tehtävät on alta pois. Näin saat välittömästi onnistumisen elämyksiä, kasaa pienemmäksi ja jaksat hoitaa vaativammatkin projektit pois pinosta. Useimmiten yllätyksekseen huomaa, että ei niihinkään mene paljon yli kahta minuuttia.

Jatkossa et sitten edes laitaa kasaan mitään, minkä voisit hoitaa samantien parissa minuutissa pois päiväjärjestyksestä. Ja jos jokin paperi vaatii oletettavasti enemmän resursseja, se kannattaa asetella esimerkiksi tietokoneen näppäimistön päälle, jolloin et voi mennä Facebookiin tai avata Netflixiä, ennen kuin homma on hoidettu. Minun on esimerkiksi pitänyt jo monta päivää sitten tehdä isännöitsijälle vikailmoitus, mitä olen vain siirtänyt, koska kuvittelin sen olevan vaivalloista. Tänään päätin, etten pääse tämän tekstin kimppuun, ennen kuin ilmoitus on tehty. Siihen meni noin minuutti ja kaksikymmentä sekuntia.

Nyt olen elänyt kasatonta elämää siis jo yli kaksi viikkoa. Ehkä ajatus siitä pikkuhiljaa myös lakkaa kummittelemasta.

Mi casa es su casa.

Minimalismiin pyrkiminen on usein helpointa aloittaa vanhoja turhia tavaroita karsimalla. Tämä ei kuitenkaan auta, jos yhden poisheittäessään hankkii tilalle kaksi uutta. Ostamisessahan ei sinänsä ole mitään väärää ja joitakin asioita on pakkokin hankkia säännöllisesti. Minimalistina pyrin kuitenkin itse hallitsemaan ostoksiani enkä halua enää antautua kulutushysterian valtaan.

Olen esimerkiksi ottanut käyttöön aloitteleville minimalisteille tyypillisen 30 päivän ostoslistan. Jos haluan ostaa jotakin, laitan sen puhelimen muistiossa olevalle listalle ja perään parasta jälkeen -päivämäärän. Jos vielä kuukauden päästä koen oikeasti tarvitsevani kyseistä asiaa, annan itselleni luvan ostaa sen hyvällä omallatunnolla. Näin opin pikkuhiljaa erottamaan todelliset tarpeet ohimenevistä mielihaluista. Tällä hetkellä omalla ostoslistallani on mm. wokkipannu ja lasten sinne vaatima leivänpaahdin. Aiemmin olisin marssinut välittömästi kauppaan ja ostanut molemmat. Nytkin olen jo katsellut erilaisia vaihtoehtoja ja tiedän millaiset hankin, jos ne vielä kesäkuussa vaikuttavat välttämättömiltä ostoksilta.

Toinen hyvä tapa tavaramäärän hallintaan on luopua jostakin aina, kun jotakin on pakko hankkia. Minulla oli aiemmin taipumusta säilyttää vanhoja sukkia ja alushousuja pahan päivän varalle, vaikka niistä tulvi läpi valoa. Joskus pyykkipäivän aamuna, kun mitään muuta ei ollut sukkalaatikossa jäljellä, oli pakko turvautua rikkinäisiin tai parittomiin yksilöihin. Lopulta päätin ostaa nipullisen uusia ja heitin julmasti kaikki yksinäiset ja elämänkolhimat menemään. Jos turhaa tavaraa on kaapeissa vielä paljon, voi siirtyä järeämpiin aseisiin ja päättää poisto–hankinta -suhteeksi 2:1 tai jopa 3:1. Eli aina kun hankit esim. uuden vaatteen, heität kaksi tai kolme kierrätykseen.

Olennaista on pitää mielessä, ettei tyhjän tilan raivaaminen ja tavarasta eroon pääseminen ole kuitenkaan itsetarkoitus. Tärkeämpää on, että tilalle saa enemmän aikaa ja energiaa, joka vapautuu ylimääräisen omaisuuden järjestelyltä, siivoukselta, ahtaudelta, mielihyväshoppailulta ja turhien ostosten aiheuttamalta huonolta omaltatunnolta. Tämän kaiken vapautuneen kapasiteetin voi sitten suunnata siihen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Omiin unelmiin ja tavoitteisiin pääsemiseen, ihmissuhteisiin ja rakkauteen, luovuuteen ja hyvinvointiin. Siitä minimalismissa on ennen kaikkea kysymys.