Tavoitteeton 2021

Turtle by Tom Reinert

Vuoden vaihteessa on tyypillisesti hyvä hetkeksi pysähtyä reflektoimaan mennyttä ja visioimaan tulevaa. Kulunut vuosi on ollut varmasti kaikille monella tapaa yllättävä ja odottamaton, mutta nyt se on ainakin ohi. Omalta osaltani olen haasteista huolimatta erittäin tyytyväinen vuosikymmenen alkuun. Olen saanut tehdä töitä, kirjoittaa ja rakastaa. Ihmiset ympärilläni ovat pysyneet terveinä ja voittaneet monenlaisia esteitä. Kirjani tuli valmiiksi aikataulussa ja sen vastaanotto on ollut mitä mainioin. Odotan innolla ensi vuoden mukanaan tuomia haasteita.

Normaalisti asettaisin itselleni tässä kohtaa tavoitteita eri elämän osa-alueille. Terveellisempiä elämäntapoja, uusia kohtaamisia ja ihmissuhteita, tuottavaa tekemistä sekä aikaansaamista. Mutta tällä kertaa ajattelin vain pysähtyä ihmettelemään. Olen kiitollinen kaikesta tähänastisesta ja uskon tulevaisuuden olevan jälleen entistäkin jännittävämpi. En kuitenkaan aio ensi vuonna pyrkiä yhtään minnekään. Paitsi olemaan tässä ja läsnä. En aseta yhtäkään tavoitetta tulevalle vuodelle. En tee minkäänlaisia lupauksia itselle tai toisille.

Tavoite ei vie eteenpäin, tavat ratkaisevat

Suuret suunnitelmat saattavat olla innostavia ja parhaimmillaan ohjaavat tekemistä oikeaan suuntaan, mutta jäävät valitettavan usein vain täyttymättömäksi unelmiksi. Kuten Aristoteles sanoi: ”Olemme sitä, mitä toistuvasti teemme. Erinomaisuus ei siis ole teko, vaan tapa.” Aion siis edelleen noudattaa hyväksi havaittuja tapoja, kuten päivittäinen lenkkeily ja kahdeksan tunnin yöunet, mutta en jonkin tavoitteen saavuttamiseksi, vaan voidakseni paremmin joka päivä.

Saattaa olla, että tuleva vuosi tekee pitkäaikaisesta unelmastani vihdoin totta, mutta asiassa on vielä monta muuttujaa. En pyri tavoittelemaan muutosta väkisin, mutta annan sen mielelläni tapahtua. Toivotan jokaiselle ystävälle ja lukijalle entistäkin parempaa uutta vuotta sekä rohkeutta pysähtyä. Tässä on hyvä. Tästä menemme eteenpäin. Rakkautta 🖤

Published
Categorized as yleinen

Minimalismi-kirja on täällä

Vähän reilu vuosi sitten päätin, että koostan tämän blogin ja kaiken minimalismista tietämäni perusteella kirjan ja julkaisen sen vähintään e-kirjana vaikka itse. Minulle tuttuun tyyliin tein asiasta pohjalaisella uholla tietenkin julkisen. Hahmottelin sisällysluettelon, mutta sen enempää en projektia ehtinyt loppuvuodesta edistää. Kunnes Otavalta tuli sähköpostia, että heillä on tarkoituksena julkaista aiheesta kirja ja nimeni oli kuulemma tullut esiin.

Istuimme joulun välipäivinä kustannuspäällikön kanssa 1,5 tuntia kahvilla ja keskustelimme mahdollisen kirjan sisällöstä ja aikataulusta. Kaikki kuulosti kuulemma tosi hyvältä. Vielä piti tosin selvittää, onko kirjoittamani ylipäätään julkaisukelpoista. Sain kaksi viikkoa aikaa toimittaa kustantamoon kymmenen liuskaa tekstiä, minkä perusteella siellä päätettäisiin jatkosta.

Vuosi 2020 alkoi siis erittäin jännittävissä merkeissä. Kaksi viikkoa kului erittäin nopeasti, mutta kolmas tuntui loputtoman pitkältä. Onhan keskiviikko jo loppuviikkoa? Onneksi vastaus lopulta tuli ja se oli erittäin myönteinen! Sain kustannussopimuksen. Käsikirjoituksen deadlineksi sovittiin elokuun loppu.

Poikkeuksellinen koronavuosi on siis omalta osaltani kulunut ilman vapaa-ajan ongelmia. Suurin osa ajasta ei ole tosin mennyt kirjoittamiseen, vaan sen harmitteluun, etten ole kirjoittanut jo enemmän. Valmista tuli kuitenkin lopulta ihan ajoissa ja pääsimme pallottelemaan tekstiä vielä kustannustoimittajan kanssa pitkin syksyä. Viimeinen kuukausi onkin sitten vain odotettu valmista painotuotetta saapuvaksi.

Ja nyt se on täällä! Tänään on kirjan julkaisupäivä, vaikka se virallisesti ilmestyykin vasta tammikuussa. Kovakantista versiota saa kirjakaupoista ja signeerattuna minulta. E- ja äänikirjapalveluista löytyy myös sähköiset versiot.

Toivottavasti kirjasta on yhtä paljon iloa sinulle, kuin sen tekemisestä on ollut minulle. Anna palautetta ja jaa lukukokemuksesi somessa. Kirja on myös täydellinen joululahja meille kaikille, joilla on jo kaikkea aivan liikaa. 🖤

Published
Categorized as yleinen

Elämän tarkoitus

Minulle tuli tänään mittariin neljäkymmentä kaksi vuotta. Kilometrejä alkaa olla sen verran takana, että tästä eteenpäin voin hyvällä omallatunnolla kutsua itseäni keskiäkäiseksi. Viimeiset seitsemän vuotta ovat olleet elämäni hienointa aikaa, eikä niitä edeltävissäkään ollut mitään vikaa. Koin jo 35- vuotiaana saaneeni elämässä oikeastaan kaiken, mistä nuorena olin osannut haaveilla. Eikä minulla ollut tarvetta ottaa mistään uusinta kierrosta. Päätin jatkossa vain nauttia elämästä ja katsoa mitä se eteen tuo.

Kun pakolliset setämiesmuuvit, BMW:n omistaminen, benji-hyppy, nuori tyttöystävä, palkkaluokan tuplaaminen, riittävä määrä biletystä ja rattijuopumus, oli takana, valitsin minimalismin elämäntyyliksi, jota haluan jatkossa noudattaa. En siksi, että kokisin viehätystä asketismiin, vaan siksi, että haluan käyttää loppuelämäni asioihin, jotka ovat oikeasti minulle tärkeitä. Tämän vuoksi pyrin raivaamaan elämästäni kaiken turhan pois olennaisen tieltä.

Ihmiskunta on miettinyt tarkoitustaan aina ammoisista ajoista lähtien, ja vuosituhansien ajan tuota tarvetta täyttämään on keksity mitä monimutkaisimpia kertomuksia ja eriskummallisimpia koodistoja, joista moni onkin valinnut itselleen ulkoa annetun agendan, jota voi sitten vaihtelevalla menestyksellä pyrkiä toteuttamaan loppuelämänsä ajan. Nykyaikana suuri osa maapallon tallaajista on jo vapautunut tällaisista kosmisista käsikirjoituksista ja koska mitään absoluuttista tarkoitusta ei ole, saa jokainen etsiä merkitystä elämään sisältään.

Moni pyrkii elämässään onnellisuuteen, mutta se on sikäli huono tavoite, että se syntyy oikeastaan aina jonkin muun asian sivutuotteena. Pelkkää onnellisuutta tavoittelemalla harvoin tulee onnelliseksi. Merkityksellisyyden kokeminen onkin huomattavasti parempi tavoite ja sitä voi kokea joka päivä tekemällä niitä asioita, jotka itselle ovat tärkeitä ja omien arvojen mukaisia.

Filosofi Frank Martela avaa helppolukuisessa Elämän tarkoitus -kirjassaan hienosti, miten yleispätevät periaatteet lopulta ohjaavat merkityksen etsintäämme, täysin riippumatta kansalaisuudesta, asemasta, uskonnollisesta vakaumuksesta tai sen puutteesta. Jokainen ihminen kaipaa ja kokee merkityksellisyyttä läheisissä ihmissuhteissa, auttaessaan muita, ollessaan autonominen eli tehdessään itse valitsemiaan asioita ja kehittyessään jossakin taidossa aina erinomaisuuteen asti. Näihin neljään asiaan aion itsekin jatkossa keskittyä entistä enemmän.

Douglas Adamsin klassikkoteoksessa Linnunradan käsikirja liftareille universumin toisiksi fiksuin supertietokone Syvä Miete saa tehtäväkseen selvittää elämän ja kaiken tarkoituksen. Reilut seitsemän miljoonaa vuotta raksutettuaan se sylkee vastauksen, joka on ”42”.

Tänään on se päivä. Juhlin lasten tekemällä mutakakulla ja korkkaamalla ensimmäisen oman pullon Kyrö Distilleryn maailman parasta ruisviskiä. Näissä riittää minulle merkityksiä tänään. Tulevaisuudessa haaveilen maratoneista, hyvästä kahvista, kirjoista ja Kalliosta.

Published
Categorized as yleinen