Kategoriat
minimalismi

Miksi lasken tavaroita?

Muistan edelleen hyvin, kun törmäsin minimalismi-sanaan ensimmäisen kerran reilut kymmenen vuotta sitten Leo Babautan Zen Habits ja mnmlist -blogeissa. Ajatus kaikesta tarpeettomasta luopumisesta kolahti heti. Minusta oli myös todella kiinnostavaa perehtyä hänen listaansa kaikista omistamistaan asioista, joita oli muistaakseni alle 50. Leo oli itse saanut idean Dave Brunon sittemmin kirjaksikin päätyneestä 100 Thing Challengesta. Luvussa ei ollut mukana Leon kahdeksanhenkisen perheen muiden jäsenten omaisuutta eikä yhteisiä asioita kuten astioita, kirjoja tai huonekaluja. Innostuin itsekin laskemaan jo silloin kaikki henkilökohtaiset tavarani ja niitä oli hieman yli 100. Karsin joitakin vanhoja vaatteita ja muuta tarpeetonta, jotta pääsin tasalukuun. Muun perheen omaisuuteen en silloin koskenut.

Minimalistiksi ryhtymisen ja tavaroiden karsimisen myötä olen nyt itsekin laskenut koko omaisuuteni muutamaankin kertaan. En siksi, että kyseessä olisi kilpailu siitä, kuka omistaa vähiten. Enkä siksi, että voisin paukutella henkseleitä (sellaiset vielä omistan) omaisuuteni keskivertoa vähäisemmällä määrällä. Vaan yksinkertaisesti siksi, että minua kiinnostaa tavaran kertyminen ja itseni haastaminen sen vähentämiseksi. Päätin asettaa tavoitteekseni alle 500 omistettuun asiaan pääsemisen kesään mennessä.

Vaikka olen mielestäni luopunut kaikesta turhasta jo pian kolme vuotta sitten, huomaan edelleen jännästi jokaisella kierroksella törmääväni turhakkeiksi jääneisiin asioihin. Olen pitänytkin ohjenuoranani, että ellen ole käyttänyt jotakin vaatetta tai esinettä vuoteen, on minun aika laittaa se kiertoon tai hävittää kokonaan. Juuri tällä viikolla tajusin, etten ole tarvinnut silityslautaa ja -rautaa puoleentoista vuoteen, joten seuraavaksi luovun niistä. Jos joku tarvii hyvää noin 20 vuotta vanhaa silitysrautaa, niin tervetuloa noutamaan! Omistan kyllä edelleen yhden puvun kanssa pidettävän valkoisen kauluspaidan, joka vaatii silitystä. Mutta viereisessä korttelissa on pesula, jossa paidan pesetys ja silitys maksaa noin viisi euroa, joten voin tarvittaessa turvautua sen palveluihin, kun puvulle seuraavan kerran tulee käyttöä.

Olen itse ilmiselvästi melko numero-orientoitunut ihminen. Tavaroiden lisäksi lasken lukemiani kirjoja, juoksemiani kilometrejä, nukkumiani tunteja, tienaamiani euroja jne. Laskeminen ei ole minulle pakkomielteistä eikä stressaavaa, vaan mielenkiintoista ja innostavaa. En suinkaan oleta, että kaikkien ihmisten tai edes muiden minimalistien tulisi mitata elämäänsä samalla tavalla. Minusta on myös äärimmäisen hassua, jos joku minulle tuntematon kommentoija keskustelupalstalla tai Facebook-ryhmässä ahdistuu siitä, että minä satun laskemaan asioita. Älä stressaa! Jos se ei sinua kiinnosta, niin ohita olan kohautuksella.

Sinun ei ole pakko tehdä numeroistani numeroa

Ylläpidän omaisuuslistaustani ja lasken saapuvia/lähteviä tavaroita edelleen myös siksi, että minulta yhä säännöllisen epäsäännöllisesti kysytään mitä ja kuinka paljon omistan. Ja toisaalta saan usein palautetta, että listani on inspiroiva ja että se on kannustanut monia muitakin karsimaan turhaa ja luopumaan tarpeettomasta. Ja koska itsekin inspiroiduin minimalismista alun perin nimenomaan erilaisten omaisuuslistausten ja haasteiden kautta.

Haluatko sinäkin luopua turhasta ja vähentää omaisuutesi määrää? Koska marraskuiset säät edelleen jatkuvat, voit aivan hyvin näin helmikuussakin osallistua 30 päivän minimalismipeliin.

6 vastausta aiheeseen “Miksi lasken tavaroita?”

Moi Teemu! Loistava kirjoitus, taitavasti tiivistit jälleen käsityksiä/tapoja/oivalluksia minimalismista👍🤗 Tää on niiiiiin koukuttavaa ja hauskaa..ilo edellä mennään🌟hauskaa helmikuuta🌿

Minä päätin nyt keskittyä siihen, että tavaraa taloon tulisi sisään mahdollisimman vähän. Kulutan pois mitä löytyy ja ehkä vuoden lopulla uskaltaudun laskemaan kaiken mitä omistan :D

Uusi vaihe on poistoissa, hankinnoissa ja käytössä olevissa ”riittävän hyvä”. Olen huomannut, että käyttökelpoisen rajan ylittävissäkin esineissä on jotain epätäydellisyydessään viehättävää. Voisi kutsua vaikka wabi-sabiksi. Toisaalta sen käyttökelpoisen alle jäävät voi laittaa raaka-aineen kierrätykseen ja tuon omaan käyttöön jäävän tason ylittävän pystyy helposti myymään. Paras ja kallis joskus, myöhemminnkin haluttu.

Muuten, olisi mukava lueskella blogiasi, vaikka kirjaprojekti varmasti vie huomion. Onnittelut siitä!

Vastaa käyttäjälle Teemu Kunto Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s