Minimalismi ja Perhe

Kategoria Minimalismi

Joona: Tämä on haastattelu Keep It Simple – blogin Ninalta. Pyysin Ninaa kertomaan omista kokemuksistaan kuinka minimalismi sopii perheellisen elämään. Pidemmittä puheitta haastatteluun:

1. Kerrotko itsestäsi tämän blogin lukijoille.

Hei! Nimeni on Nina, asun Helsingissä ja olen 40-vuotias. Perheeseeni kuuluu aviomies, kolme kouluikäistä poikaa sekä sekarotuinen Maggie-koira. Olen aina ollut kiinnostunut simple life -ajatuksista ja -kirjoista. Pari kolme vuotta sitten aloin pohtia noita ajatuksia tarkemmin, löysin kansainväliset minimalismi-blogit ja aloitin itsekin Keep It Simple -blogini.

2. Miten ja miksi ryhdyit minimalistiksi?

Olin pitkään toivonut pääseväni eroon kotona olevasta kaaoksesta sekä kaivannut selkeyttä lapsiperheemme elämään. Aika tuntui kuluvan siivotessa ja tavaroita siirrellessä, ja huomasin, että levällään olevat tavarat (vaatteet, lehdet, kirjat, lelut) ja rojupinot alkoivat jo häiritä keskittymiskykyäni. Halusin kotiin enemmän tyhjää tilaa ja vähemmän tavaraa. Kaipasin myös helppoja arkirutiineja ja terveellisiä elämäntapoja.

3. Sinulla on perhettä. Miten he ovat suhtauneet minimalismiin?

Perhe on suhtautunut asiaan todella positiivisesti ja kannustavasti! Olen hankkiutunut tavarasta eroon vähitellen, mutta kuitenkin niin, että edistys on ollut nähtävissä konkreettisesti ja perhe huomannut eron (tärkeät tavarat löytyvät helposti, koti on aimpaa siistimpi, siivottavaa on vähemmän, en itse unohtele asioita).

4. Miten minimalismi on vaikuttanut teidän perheeseenne?

Aiemmin käytin todellakin päivittäin aikaa tavaroiden etsimiseen. Useimmilla tavaroilla oli toki nimellisesti oma paikkansa, mutta kaikkea oli hiukan liikaa, ja kotona oli epäjärjestystä. Sekä kodinhoitohuone että keittiö olivat hankalia paikkoja työskennellä (kaapeissa ylimääräistä, jolloin järjestys ei säilynyt), ja ennen siivoamista käytin huomattavan paljon aikaa tavaroiden keräilyyn ja pinojen siirtelyyn. Tärkeät paperit hukkuivat lehtipinoihin, ja unohtelin laskuja tai täytettäviä lomakkeita.

Nyt kaikki on helposti käsillä eikä mitään tarvitse etsiä. Vaatekaapeissa on vain sellaisia vaatteita, joita käytetään jatkuvasti. Ruokaostokset on helppo purkaa keittiön kaappeihin, ja eteisen kaapista löytyy aamukiireessä helposti se asuste tai asia, jota tarvitaan. Asioiden unohtelua tai myöhästelyä ei esiinny juuri ollenkaan!

5. Mikä on mielestäsi suurin hyöty minimalismista perheille?

Suurin hyöty on mielestäni juuri arjen helpottuminen. Kotityöt muuttuvat selkeiksi, kiire vähenee ja aikaa jää enemmän tärkeille asioille, kuten yhdessäololle.

6. Miten ystävänne ja sukulaisenne ovat suhtautuneet minimalismiin?

En juurikaan mainosta minimalismia ystäville tai sukulaisille, mutta joku saattaa olla tietoinen blogistani. Lähipiiri on aina toiminut kohtuullisesti esimerkiksi merkkipäivien suhteen (lapsille tarpeellisia lahjoja jne).

7. Jos tämän blogin lukija, kenellä on perhettä, haluaisi ryhtyä minimalistiksi, miten neuvoisit häntä?

Minimalismin perusidea on luopua turhista asioista ja keskittyä olennaiseen ja itselle tärkeään. Ensimmäiseksi onkin syytä pohtia, mikä on itselle tärkeää. Voi vaikkapa kirjoittaa listan tärkeistä asioista, joihin haluaa keskittyä sekä asioista, joista haluaa luopua. Tavaramäärän vähentämiseen moni tarvitsee konkreettisia neuvoja. Helpoin tapa aloittaa on pyrkiä ensin katkaisemaan kotiin tulevan tavaran vyöry. Esimerkiksi kuukauden kokeilu, jolloin ei osta mitään turhaa, kuten lehtiä, kirjoja, uusia vaatteita tai leluja. Samalla voi lajitella kotona oleva tavaramäärää ja löytää joka ryhmälle oman paikkansa sekä kerätä kaiken selkeästi turhan kiertoon. Aloitusjakson aikana voi myös totuttaa itseään pienempiin rojuvuoriin pitämällä kodin pinnat tyhjinä. Usein tällainen jakso on kimmoke huomata, että haluaa entistä vähemmän tavaraa, jolloin päästään ns. positiiviseen kierteeseen. Lasten on helpompi keskittyä leikkimiseen, kun leluja on esillä vähemmän, ja heistä on kivaa  löytää tavaransa aamuisin nopeasti. Näin perheenkin saa mukaan projektiin, ja on helppoa jatkossa luopua esimerkiksi yhteisistäkin tavaroista (ylimääräisistä huonekaluista, ehkä jopa autosta, mikäli asuu sujuvan joukkoliikenteen alueella).

Heräsikö kysymyksiä? Voit ottaa Ninaan yhteyttä Twitterissä @nuttula tai jättää kommentin alle. Kiitos!

Share This