Matka Minimalistina Alkaa: 30 Päivän Haaste!

Tervetuloa lukemaan sivuani! Tämä on ensimmäinen postaukseni. Miksi nyt?

Lähden huomenna Espanjaan. Aloitan elämäni minimalistina. Luovuin asunnostani, tavaroistani ja kaikesta turhasta.

Mukaan otan yhden repun. Tarvitsen vain vaatteita ja työvälineet: läppärin ja pari vihkoa. Vuokrasin Malagasta kalustetun asunnon kuukaudeksi. Aion kiertää Espanjaa ja työskennellä samalla netin välityksellä.

Sinua varmaankin kiinnostaa mitä tavaroita minulla sitten on. Säästin noin 50 tavaraa.

Olen pitkään halunnut kertoa muille omista ajatuksistani ja kokeiluistani minimalismista, mutta en ole uskaltanut. Nyt kun suurin kokeiluni lähestyy, päätin myös kirjoittaa tänne siitä.

Aion kirjoittaa seuraavan 30 päivän ajan joka päivä matkastani. Kerron lopuksi tarkemmin mitä kaikkea käsittelen.

Katson maailmaa eri silmin!

Olen seurannut ympärilläni olevaa maailmaa eri silmin viimeiset kaksi vuotta. Löysin silloin minimalismin.

Katson vanhempiani ja isovanhempiani ja näen saman toistuvan uudelleen. Katsoin peiliin ja totesin kulkevani samaa tietä.

Asunto vaihdetaan aina suurempaan, lopulta on omakotitalo ja kesämökki. Samalla tavara määrä kasvaa. Pitäähän ne tilat täyttää jollain.

Kaikki se omaisuus sitoo kiinni yhteen paikaan. Kesälomat vietetään kotona järjestellen ja siivoillen. Tavaroita säilytetään vaikka niitä ei ole käytetty vuosikymmeniin.

Tajusin haluavani jotain aivan muuta.

Haluan matkustella. Haluan elää paikasta riippumattomasti. Haluan tehdä työkseni asioita mistä välitän. Haluan pystyä työskentelemään mistä vain. Haluan kokeilla ja näytää muille, että tämä on mahdollista.

Olen nyt lähdössä yhden repun kanssa Espanjaan. Koneeni lähtee huomenna 12 aikaan. En olisi voinut tehdä samaa aina. En edes kuukausi sitten.

Mitä minimalismi vaati minulta?

Päätös lähteä ja sen toteuttaminen olivat minulle kaksi eri asiaa. Niiden ei pitäisi olla. Se on lopulta hyvin yksinkertaista. Espanjan reissuni on pilotti ja kokeilu, jolla haluan todistaa itselleni että se on mahdollista.

Pääsy tähän pisteeseen on vaatinut minulta eniten ajatustasolla. Olen joutunut rikkomaan monia omia uskomuksiani ja olettamuksiani asioista. Asioista, joita minulle on opetettu ja kerrottu pienestä pitäen. Olen joutunut opettelemaan luopumista. Se on vaikeaa.

Olen luopunut ajatuksesta, että tarkoituksemme on kerätä ympärillemme tavaroita. Tai meidän tulisi viihdyttää itseämme shoppailemalla
Tai meidän tulisi käydä kouluja, hankkia työ, perustaa perhe, ostaa iso talo, kasvattaa lapset ja päästä eläkkeelle nauttimaan elämästä.

Olen luopunut ajatuksesta, että meidän tulisi olla paikoillamme. Käydä töissä samassa paikassa joka päivä ja käydä samassa ruokakaupassa.

Tajusin kaiken olevan vain ajatuksia. Kukaan ei estä minua tekemästä toisin. Paitsi omat ajatukseni, jotka vahtivat tarkkaan muiden mielipiteitä minusta. Kun pääsin niistä eroon, pystyin luopumaan asunnostani ja tavaroistani. Tunsin oloni erittäin vapautuneeksi kun tein sen.

On todella vapauttavaa huomata kuinka vähän tavaroita oikeasti tarvitsee. Olen hymyillyt koko illan repulleni. Ennen en olisi voinut lähteä edes viikoksi reissuun ilman isoa laukkua.

Kuinka tein sen?

Myin suuren osan tavaroistani. Parempi niin kuin joku ostaisi saman uutena.

Lahjoitin osan tavaroista ystäville, tututuille ja tuntemattomille. Suomesta löytyy paljon kierrätyskeskuksia, jotka ottavat mielellään tarvaroita vastaan.

Osan heitin suoraan pois. Jäte – ja kierrätyslaatikot saivat ansiostani paljon uutta sisältöä.

Luovuin samalla paperista. Siirsin tarpeelliset paperit sähköiseen muotoon, mutta suurimmasta osasta luovuin suoraan. Laskutukset ja postit siirsin myös sähköisiksi.

Työni siirsin myös nettiin. Pystyn hoitamaan kaiken sähköisesti netin välityksellä, mistä vain.

Olen raivannut tieltäni niin paljon esteitä kuin vain osasin ja pystyin. Lopuista en välitä seuraavaan kuukauteen.

Olen pohtinut jo pitkään, että kertoisin muille näistä asioista. Toteuttaminen on aina jäänyt. Viimein keräsin tarpeeksi rohkeutta ja päätin julkaista.

Share This