Minimalistinen kokeilu: testaa kuinka addiktoitunut olet

Kategoria Minimalismi

Meillä kaikilla on addiktio.

Viimeisien vuosien aikana olemme ottaneet sen osaksi elämäämme. Jatkuvan tarpeen olla yhteydessä ja tavoitettavissa. Olemme luoneet tarpeen tulla häirityksi koko ajan.

Tuskin olemme koskaan eläneet ilman häiriötä, mutta nykyisin se on lähes jatkuvaa. Kehitämme uusia tapoja olla yhteydessä, jatkuvasti, mahdollisimman nopeasti ja mielellään heti. Saamme yhteydenottoja ja haluamme niistä ilmoituksen heti. Puhelin piippailee viesteistä, sähköposteista ja muista ilmoituksista. Tietokone hälyttää chatti-viesteistä tai sähköposteista. Otamme sisään informaatiota enemmän ja enemmän. Keskittyminen on lähes mahdotonta kun huomiomme pitäisi kiinnittyä niin moneen asiaan yhtä aikaa.

Useimmille, varsinkin toimistotyössä on tämä tuttua. Kun kaikkeen häriöön lisätään idea tehdä monia asioita yhtä aikaa (multi-tasking), on ihme että saamme mitään aikaan. Halu tulla häirityksi ei koske vain työpaikkaa vaan se on nykyisin jatkuvaa.

Olen jo aikasemmin puhunut kahvilakulttuurista, jossa on normaalia nähdä samassa pöydässä kaksi ihmistä, molemmat puhelimet kädessä. Sama kulttuuri valtaa kotejamme. Kuinka monen kotona pidetään kiinni ruokailuhetkistä, milloin puhelimeen vastaaminen ei ole sallittua?

Tämä muutos on tullu hitaasti, mutta varmasti elämäämme. Emme ole missään välissä pysähtyneet miettimään haluammeko sitä tai mitä se merkitsee meille. Teknologia ja tieto antavat meille vapautta, mutta onko käynyt toistepäin. Pitävätkö ne meitä halussaan? Luulen, että niin on käynyt.

Ehkä on aika pysähtyä hetkeksi ja antaa pieni pala arvokkaasta huomiostamme tähän asiaan. Sulje selaimesi muut ikkunat, muut ohjelmat ja lue kirjoitus huolella loppuun. Pysähdy ja mieti näiden asioiden vaikutusta sinun elämääsi.

Tunnusta pois.

Meillä on pahe ja se on kuin huumetta. Kaikki käyttävät sitä. Saamme siitä välitöntä nautintoa, mutta sillä on seurauksensa. Seuraukset näkyvät vasta myöhemmin, joten emme ymmärrä niitä.

Facebookin selaaminen tai sähköpostin tarkistaminen on kuin karkkien syömistä. Saamme hetkellisen hyvän olon tunteen, mutta sokeripiikin laskiessa mieliala laskee. Olemme kuitenkin jo niin koukussa tuohon piikkiin, että haluamme lisää, emmekä osaa luopua. Toistamme sitä yhä useammin ja useammin.

Se on osa elämäämme ja muut olettavat meidän olevan mukana.

Vaikka haluaisimme irtisanoutua kaikesta huomenna, olisi se vaikeaa. Kaikesta tästä on tullut oletus. Siitä on tullut osa meitä. Meitä irtisanoutuminen ei ehkä häiritsisi, mutta muut eivät osaisi käsitellä sitä.

Moni tekijä, mikä vaikuttaa nykyiseen elämäämme oli vielä muutamia vuosia sitten asia, mitä ei ollut. Niitä jopa pidettiin outoina. Useimmat sanoivat, etteivät he koskaan hanki, liity tai käytä näitä asioita. Mutta muutamassa vuodessa niistä on tullu olettamuksia. Nykyisin meitä pidetään outoina, jos meillä ei ole niitä.

– Vielä muutama vuosi sitten Facebook-profiilin pitämistä pidettiin outona. Nyt on outoa, jos sitä ei ole.
– 10 vuotta sitten internet oli outo. Nyt on outoa elää ilman sitä.
– 15 vuotta sitten kännykkä oli outo. Nyt on outoa elää ilman kännykkää.
– 20 vuotta sitten tietokone kotona oli outo. Nyt on outoa elää ilman sitä.

Sitä ennen tuli televisio, lankapuhelin jne.

Kaikki nämä vaikuttavat siihen, että olemme jatkuvasti tavoitettavissa, voimme imeä tietoa koko ajan eri puolilta ja voimme altistaa itsemme häiriölle jatkuvasti. Kaikki tämä on osa elämäämme. Emmekä me kyseenalaista sitä lainkaan.

Koska kaikesta tästä on tullut niin tavallista, suurin osa meistä ei halua luopua siitä. Mutta mitä jos haluaisimme, voisimmeko tehdä sitä?

Mitä tapahtuisi jos luopuisimme puhelimesta? Osa hyväksyisi asian, mutta osa pitäisi meitä itsekkäinä tai outoina vähintäänkin. 15 vuotta sitten se ei olisi ollut harvinaista. Mutta nyt se olisi kuin hyppy yhteiskunnan ulkopuolelle.

Totaalikieltäytyminen tuskin on vaihtoehto. Minä en ainakaan pystyisi siihen tai haluaisi sitä. Ehkä olen vain niin addiktoitunut. Uskon vahvasti teknologian ja informaation parantavan ja helpottavan elämäämme. Uskon vielä vahvemmin, että meidän pitää pystyä hallitsemaan niitä.

Ehdotan, että kokeilemme kuinka vahva ote noilla haluilla, tarpeilla meihin on ja sitten opettelemme hallitsemaan niitä.

Addiktio vai osa evoluutiota

Kaikki häiriö, informaatio ja teknologia ei ole pahaa. Suuresta osasta on hyötyä meille. Ne helpottavat elämäämme. Ehdotan, että otamme takaisin otteen, jonka olemme antaneet niille.

Emme vielä tiedä ja ymmärrä kaiken tämän vaikutusta meihin, ajatuksiimme ja fysiikkaamme. Jatkuva informaatiotulva, josta suurin osa on negatiivista. Jatkuva oleskelu eri tietotekniikan läheisyydessä. Jatkuva keskittymiskohteen vaihtaminen.

Mutta mieti näitä:

– Olisiko mukavaa käydä keskusteluita ilman, että toinen osapuoli vilkuilee puhelintaan samalla
– Olisiko mukavaa viettää ilta keskustellen eikä ruudun ääressä
– Olisiko mukavaa olla päivän ilman uutisia, kuinka jossain päin maailmaa menee huonosti
– Olisiko mukavaa pystyä keskittymään täydellisesti ilman halua vaihtaa huomion kohdetta

Katsotaan asiaa näin: Kuinka moni parhaista muistoistasi on tapahtunut televisiota katsellessa, nettiä selatessa, puhelimessa puhuessa tai muuten informaatiota sisäänottaessa.

Mieti hetki sitä.

Parhaita muistojamme ovat ne, kun teemme asioita niin keskittyneesti, että emme huomaa ajan kuluneen tai kun vietämme aikaa rakkaidemme ja ystäviemme seurassa. Miksi emme tekisi näitä asioita enemmän?

Mitä voimme tehdä

Jos pääsit tänne asti, jaksoit lukea lukea kaiken ja haluat tehdä kokeilun, hienoa.

Heräsikö lukiessa houkutuksia, halusitko ryhtyä tekemään jotain muuta?

Jos näin kävi niin ymmärrät varmasti kuinka vaikeaa meille on elää ilman häiriötä. Ehdotan kuitenkin, että yritämme tehdä sitä. Vaikka emme voi välttää sitä täysin, voimme vähentää sitä.

Otan huomenna vapaapäivän häiriöstä. Toivon, että liityt mukaani. En aio olla tavoitettavissa. Uskon, että maailma pyörii radallaan ilman, että minua saa kiinni tai että olen kiinni tiedon jatkuvassa virrassa.

Tässä pari asiaa mitä en aio tehdä:

1. Käyttää Facebookia, Twitteriä tai muuta sosiaalisen median palvelua. On hauskaa käydä tykkäilemässä, kommentoimassa ja chattailemassa, mutta päivän tauko ei ole pahitteeksi.

2. Lukea sähköpostia. Samat viestit odottavat seuraavana päivänäkin. Usein käytämme pitkiä aikoja päivästämme viestien seuraamiseen ja odottamiseen. Mitä jos tekisimme täysin päinvastoin?

3. Oikeastaan en aio käyttää internettiä lainkaan.

4. Käyttää puhelinta. En aio vastata tai soittaa. Itseasiassa aion sulkea puhelimen.

5. Lukea lehtiä. Luen harvemmin lehtiä muutenkaan, mutta nyt aion vältellä niitä täysin.

6. Katsoa televisiota. Tämä on helppoa, koska en omista televisiota. Mutta monelle tilanne on toinen. Uskon, että samoin kuin lehtien osalla, televisiosta ei tule mitään mitä ilman emme selviäisi päivää.

7. Puhua uutisista.

Mitä aion tehdä:

1. Lukea. Otan kirjan ja aion lukea sitä niin kauan kuin haluan.

2. Kirjoittaa. Kirjoittaminen onnistuu ilman teknologiaakin. Kynä ja vihko kelpaavat oikein hyvin.

3. Käydä pitkällä kävelyllä. Kuntoilun ja raikkaan ilman lisäksi kävely on parhaita tapoja saada ajatukset juoksemaan, rauhoittua ja keskittyä.

4. Kuntoilla.

5. Laittaa ruokaa ja syödä hyvin.

6. Käydä kahvilla ystävän kanssa.

7. Nukkua päiväunet.

Olen tehnyt vastaavia kokeiluita aikaisemminkin. Vaikka olen pitänyt tuloksista, en ole tehnyt niistä pysyvää tapaa. Odotan kokeilua ja uskon sen tekevän hyvää jälleen. Luulen, että tällä kertaa teen siitä viikottaisen tavan.

Jos sinusta tuntui, että iskin asiaan, olisin kovin kiitollinen jos jakaisit kirjoituksen. Kiitos!

// Päivitys: Pidimme vapaapäivän häiriöstä ja informaatiotulvasta tyttöystäväni kanssa ja se oli upeaa. Teemme siitä viikottaisen tavan. //

Share This